15.3.2023

Siili lajina on häviämässä (ks. Lajin vaarantuminen). Siksi on erinomaisen tärkeää, että laji pysyy terveenä, elinvoimaisena ja lisääntymiskykyisenä. Siilin häviämisen syitä on useita, mutta tärkeimpinä niistä ovat liikennekuolemat ja talvipesien puute. Asuinrakennusten, vajojen ja muiden ulkorakennusten alle on aikaisemmin ollut mahdollista pyöräyttää suojaisa pesä heinistä ja sammalesta. Tätä mahdollisuutta ei enää ole, sillä terassien alustat eivät sovi siilien tarpeisiin.

Talvipesän rakentamista tärkeämpää olisi antaa siilille mahdollisuus tehdä itse talvipesänsä eli taata sille sellainen ympäristö, jossa se on mahdollista. Pihat, joille istutetaan suojaa antavia puita ja pensaita, ja josta osa on jätetty villiksi, kutsuu siilin pesimään. Nurmikkoakaan ei kaikkialta kannata leikata tasaiseksi, vaan jättää pihan perälle pieni niittyä muistuttava alue, jossa hyönteiset viihtyvät - samalla on siilille tarjolla ruokaa (Ks. alla muista vaihtoehdoista).

Jos päätät rakentaa siilille talvipesän, se ansaitsee sellaisen, joka takaa sen turvallisen horrostamisen yli puolen vuoden ajan. Talvipesän tulee olla sellainen, että se houkuttelee siiliä tutustumaan siihen ja jäämään. Keväällä paikalleen asetettu talvipesä voi olla unipesä keväästä syksyyn, toimia naaraan synnytys- ja poikaspesänä sekä talvella horrospesänä.

Vain käytetty pesä on hyvä talvipesä: maalattu, kosteutta keräävä ja pesämateriaalille riittämättömän kokoinen mökki ei ole sellainen.

Maalaamaton, vanha lauta ei haise vahvasti kemikaaleilta ja on rakentajankin kannalta edullinen vaihtoehto. Jos säänkestävyyttä ja talvipesän pitkää ikää tavoitellaan, luonnonmukainen punamultamaali on maaleista parhain. Talotohtori arkkitehti Panu Kaila lorauttaa punamultaan maitoa ja käyttää maalin seuraavana päivänä. "Seos on niin myrkytöntä, että lapsikin voi maistaa", hän sanoo.

Uuden laudan hajua voi poistaa sivelemällä seiniä savi- tai multavellillä. Pesän on oltava riittävän iso (seinien leveys vähintään 40 cm, samoin korkeus), jotta pesä-/eristemateriaalia mahtuu sisään tarpeellinen määrä.

Harjakatto estää esim. lunta kerääntymästä katolle ja sulamisvesiä pääsemästä sisään. Huopakate viimeistelee katon. Pulpettikatonkin voi tehdä, mutta se täytyy myös kattaa huovalla. Kattoon voidaan filmivaneriakin käyttää, edellyttäen, että huopa peittää katon lisäksi myös vanerilevyn reunat. Jos näin ei tehdä, lumi ja sulamisvesi turvottaa katon valuessaan reunojen yli ja homehduttaa sen.

Katon tulee olla sellainen, että se voidaan nostaa tarvittaessa pois, jotta voidaan esim. tarkistaa, onko pesässä asukasta tai lisätä pesämateriaalia.

Tuuletusraot mökin molemmissa päissä ovat välttämättömät, jotta ilma vaihtuu ja haihduttaa kosteutta, jota maapohjasta nousee. Mökin oviaukko aukaistaan seinän toiseen reunaan, jotta siili on vedolta paremmin suojassa.

Oviaukon suulle laitetaan 40 cm pitkä, leveydeltään 15 cm ja korkeudeltaan 10 cm putki tai laudoista rakennettu tunneli (se ei tarvitse lattiaa), jotta ei-toivotut tunkeilijat (isot linnut, kissat, ketut, supit ym.) pysyvät loitolla. Putkikäytävä on myös hyvä lämmöneristäjä ja estää tuulta puhaltamasta suoraan pesään.

Pari- ja rivitaloja siileille ei kannata rakentaa. Siilit horrostavat harvoin muiden siilien kanssa samassa pesässä - jos mahdollista - pesiä on hyvä olla useampi. Ne tulee sijoittaa kyllin kauas toisistaan tai rajata näkyvyyttä pesältä toiselle, jottei tappeluja pesänomistuksesta synny.

Paras paikka pesälle on pihan perällä, poissa lemmikkien ulottuvilta, leikkipaikoilta ja kulkureiteiltä. Sen tulee olla tuulelta ja suoralta auringonvalolta suojattu sekä muuta maastoa hivenen korkeammalla, jottei lumen sulamisvesi valu pesään ja palelluta/hukuta siiliä.

Kylmä sinänsä ei haittaa siiliä, jos pesä on hyvä. Pahinta ovat lämpimät talvet, kosteat ja lumettomat. Tohtori Ilkka Koivisto (1932-2012) on todennut, että pakkaset ilman lumipeitettä voivat olla kohtalokkaita ei vain siileille, vaan muillekin pienille nisäkkäille. "Moneen kertaan on tutkittu, että pehmeän hangen alla maan rajassa lämpötila on nollan tienoilla, vaikka hangen pinnalla paukkuisi miinus kolmekymppinen" toteaa Koivisto.

Syvennyksen leveyden ja pituuden tulee olla n. 20 cm suurempi kuin itse pesä. Kun syvennyksen pohjalle laitetaan n. 5-10 sentin sorakerros, kosteus ei pääse nousemaan ylös pesän seinien vierestä (kapillaari-ilmiö) ja aiheuta esim. homekasvustoa.

Seuraavaksi soran päälle laitetaan kuivaa multaa n. 5- 10 cm:n kerros niin, että mökin kokoinen sora-alue peittyy, eikä tunnu kovalta mullan alla. Multakerroksen tulee olla juuri talvipesän kokoinen, jottei se reunojen yli ulottuessaan kastu ja imeytä kosteutta pesään. Pesä asetetaan sora-multa-kerroksen päälle.

Seuraavaksi pesään laitetaan kerros sammalta. Sammal on luonnollisin ja parhain vaihtoehto, mutta sitä voi kerätä vain omasta metsästä tai maanomistajan luvalla (Rikoslain 28. luvun 14 §).

Talvipesä täytetään kevyesti (ei tiiviisti) kattoon asti esim. aikaisemmin kuivatuilla lehdillä. Siilit näyttävät suosivan vaahteranlehtiä, mutta muutkin käyvät, pitkällä taipuisalla ruoholla (ei onttovartisella kuten timotei tai olki) tai esim. pitkällä havupuukuidulla kuten

Pesän ulkopuolelle laitetaan kuivia lehtiä, jotta siili voi halutessaan lisätä pesämateriaalia.

Jos lumi peittää talvipesän, muuta eristettä ei tarvita, sillä siilin pesä ei saa olla liian lämmin. Ympäristön lämpökuorma voi estää siilin ruumiinlämmön riittävän laskun, jolloin myöskään aineenvaihdunta ei hidastu tarpeeksi eikä horros käynnisty. Edullisin talvipesän lämpötila horrokseen onkin nollan tuntumassa. (Lähde: Natura 4/2009: Horroksen monet muodot, prof. Esa Hohtola, Oulun yliopiston biologian laitos)

HUOM. Katso myös Talvipesän puhdistus huhti- ja heinäkuun loppupuolella!