24.10.2022

Talvipesän rakentaminen

Siilin hometalo
Yleistä siilin talvipesästä
Pesämateriaalit
Muita vaihtoehtoja siilille talvipesäksi
Jos puutyöt eivät ole sinun juttusi (talvipesien myyjät lisätään myöhemmin)

Miksi siilit tarvitsevat hyviä talvipesiä

Siili lajina on häviämässä (ks. Lajin vaarantuminen). Siksi on erinomaisen tärkeää, että laji pysyy terveenä, elinvoimaisena ja lisääntymiskykyisenä. Siilin häviämisen syitä on useita, mutta tärkeimpinä niistä ovat liikennekuolemat ja talvipesien puute. Asuinrakennusten, vajojen ja muiden ulkorakennusten alle on aikaisemmin ollut mahdollista pyöräyttää suojaisa pesä heinistä ja sammalesta. Tätä mahdollisuutta ei enää ole, sillä terassien alustat eivät sovi siilien tarpeisiin. Ihmisen apua tarvitaan.

Siili ansaitsee talvipesän, joka takaa sen turvallisen horrostamisen yli puolen vuoden ajan. Talvipesän tulee olla sellainen, että se houkuttelee siiliä tutustumaan siihen ja jäämään. Keväällä paikalleen asetettu talvipesä voi olla unipesä keväästä syksyyn, toimia naaraan synnytys- ja poikaspesänä sekä talvella horrospesänä.

Vain käytetty pesä on hyvä talvipesä: maalattu, kosteutta keräävä ja pesämateriaalille riittämättömän kokoinen mökki ei ole sellainen.

Siilin hometalo

Kun ihminen rakentaa siileille talvipesiä, niiden arkkitehtuuri ja rakennustekniikka ovat pitkälle samat kuin ihmisten omissa asuintaloissa. Valitettavasti myös ongelmat ovat samat.
On alettu puhua siilien hometaloista. Sellaiseksi on osoittautunut sisäkäyttöön tarkoitetusta, käsittelemättömästä (puun värisestä) filmivanerista rakennettu talvipesä. Koska kiiltäväpintainen filmivaneri ei hengitä, kosteus jää pesään ja kosteuttaa samalla pesämateriaalinkin. Tuuletusreijätkään eivät estä kosteuden leviämistä ja homehtumista. Home altistaa siilin hengitystieinfektioille, jotka ovat muutenkin siilien yleisimpiä sairauksia. Puusta ja sen maalaamisesta ks. talotohtori Panu Kaila:

Yleistä siilin talvipesästä

Paras talo siilille on sen itse tekemä talvipesä, mutta me ihmisetkin voimme pyrkiä rakentamaan sellaisen talvipesän, joka houkuttelee siiliä.

Maalaamaton, vanha lauta ei haise vahvasti kemikaaleilta ja on rakentajankin kannalta edullinen vaihtoehto. Jos säänkestävyyttä ja talvipesän pitkää ikää tavoitellaan, luonnonmukainen punamultamaali on maaleista parhain. Talotohtori arkkitehti Panu Kaila lorauttaa punamultaan maitoa ja käyttää maalin seuraavana päivänä. "Seos on niin myrkytöntä, että lapsikin voi maistaa", hän sanoo.

Uuden laudan hajua voi poistaa sivelemällä seiniä savi- tai multavellillä. Pesän on oltava riittävän iso (seinien leveys vähintään 40 cm, samoin korkeus), jotta pesä-/eristemateriaalia mahtuu sisään tarpeellinen määrä.

Siili pissaa n. 7-10 päivän välein poistaakseen rasvan polttamisesta kertynyttä nestettä, joten talvipesään ei saa laittaa pohjaa.

Harjakatto estää esim. lunta kerääntymästä katolle ja sulamisvesiä pääsemästä sisään. Huopakate viimeistelee katon. Pulpettikatonkin voi tehdä, mutta se täytyy myös kattaa huovalla. Kattoon voidaan filmivaneriakin käyttää, edellyttäen, että huopa peittää katon lisäksi myös vanerilevyn reunat. Jos näin ei tehdä, lumi ja sulamisvesi turvottaa katon valuessaan reunojen yli ja homehduttaa sen.

Katon tulee olla sellainen, että se voidaan nostaa tarvittaessa pois, jotta voidaan esim. tarkistaa, onko pesässä asukasta tai lisätä pesämateriaalia.

Tuuletusraot mökin molemmissa päissä ovat välttämättömät, jotta ilma vaihtuu ja haihduttaa kosteutta, jota maapohjasta nousee. Mökin oviaukko aukaistaan seinän toiseen reunaan, jotta siili on vedolta paremmin suojassa.

Oviaukon suulle laitetaan 40 cm pitkä, leveydeltään 15 cm ja korkeudeltaan 10 cm putki tai laudoista rakennettu tunneli (se ei tarvitse lattiaa), jotta ei-toivotut tunkeilijat (isot linnut, kissat, ketut, supit ym.) pysyvät loitolla. Putkikäytävä on myös hyvä lämmöneristäjä ja estää tuulta puhaltamasta suoraan pesään.

Pari- ja rivitaloja siileille ei kannata rakentaa. Siilit horrostavat harvoin muiden siilien kanssa samassa pesässä - jos mahdollista - pesiä on hyvä olla useampi. Ne tulee sijoittaa kyllin kauas toisistaan tai rajata näkyvyyttä pesältä toiselle, jottei tappeluja pesänomistuksesta synny.

Paras paikka pesälle on pihan perällä, poissa lemmikkien ulottuvilta, leikkipaikoilta ja kulkureiteiltä. Sen tulee olla tuulelta ja suoralta auringonvalolta suojattu sekä muuta maastoa hivenen korkeammalla, jottei lumen sulamisvesi valu pesään ja palelluta/hukuta siiliä.

Lumelta pesää ei saa varjella, sillä se muodostaa hengittävän eristeen talven kylmyyttä vastaan.

Kylmä sinänsä ei haittaa siiliä, jos pesä on hyvä. Pahinta ovat lämpimät talvet, kosteat ja lumettomat. Tohtori Ilkka Koivisto (1932-2012) on todennut, että pakkaset ilman lumipeitettä voivat olla kohtalokkaita ei vain siileille, vaan muillekin pienille nisäkkäille. "Moneen kertaan on tutkittu, että pehmeän hangen alla maan rajassa lämpötila on nollan tienoilla, vaikka hangen pinnalla paukkuisi miinus kolmekymppinen" toteaa Koivisto.

Pesämateriaalit

Kun talvipesän paikka on tiedossa, paikalle kaivetaan matala syvennys, sillä pesän pohjamateriaalit eivät saa madaltaa pesätilaa.

Syvennyksen leveyden ja pituuden tulee olla n. 20 cm suurempi kuin itse pesä. Kun syvennyksen pohjalle laitetaan n. 5-10 sentin sorakerros, kosteus ei pääse nousemaan ylös pesän seinien vierestä (kapillaari-ilmiö) ja aiheuta esim. homekasvustoa.

Seuraavaksi soran päälle laitetaan kuivaa multaa n. 5- 10 cm:n kerros niin, että mökin kokoinen sora-alue peittyy, eikä tunnu kovalta mullan alla. Multakerroksen tulee olla juuri talvipesän kokoinen, jottei se reunojen yli ulottuessaan kastu ja imeytä kosteutta pesään. Pesä asetetaan sora-multa-kerroksen päälle.

Seuraavaksi pesään laitetaan kerros sammalta. Sammal on luonnollisin ja parhain vaihtoehto, mutta sitä voi kerätä vain omasta metsästä tai maanomistajan luvalla (Rikoslain 28. luvun 14 §).

Talvipesä täytetään kokonaan kuivilla lehdillä (siilit itse näyttävät suosivan vaahteran isoja lehtiä) ja heinällä, ei heinäsilpulla, vaan pitkillä heinänkorsilla. Pesäheinäksi sopii kuivattu pitkä- ja leveälehtinen heinä, joka ei ole karheaa tai teräväreunaista. Ontot varret eivät sovi pesämateriaaliksi vrt. olki, ks. alla.


Lehdet ja heinä eivät saa olla kosteita, sillä ne homehtuvat pesässä. Siilien ystävän kannattaa kerätä esim. vaahteranlehtiä syksyllä ja kuivattaa ne talven aikana, jotta keväällä talvipesän voi siivota ja vaihtaa uudet pesämateriaalit.

Jos sopivaa heinää ei ole saatavissa, pesäeristeenä voi käyttää ekokuitua. Esimerkiksi Ruti-Rexiä. Kuitu on pakattu tiiviisti, joten sitä kannattaa irrotella siilin käyttöön sopivaksi. Sen voi myös antaa tuulettua, jotta voimakas tuoksu haihtuu.

Pesä täytetään kevyesti kattoon saakka. Jos pesässä on liikaa tavaraa, siili kyllä hoitaa itse pesän tyhjennyksen. Pesän ulkopuolelle laitetaan kuivia lehtiä, jotta siili voi halutessaan lisätä pesämateriaalia.

Pakkasilla, ennen lumisateita, pesän päälle voi laittaa lisäeristeeksi kuusen oksia.

Siilin pesä ei saa olla liian lämmin, sillä ympäristön lämpökuorma voi estää ruumiinlämpötilan riittävän laskun, jolloin myöskään aineenvaihdunta ei hidastu tarpeeksi eikä horros käynnisty. Edullisin talvipesän lämpötila horrokseen onkin nollan tuntumassa. (Lähde: Natura 4/2009: Horroksen monet muodot, prof. Esa Hohtola, Oulun yliopiston biologian laitos)

Olkea ei suositella sen allergiaa aiheuttavien ominaisuuksien vuoksi . Rukiin olki on myös okainen. Okaat ovat niin pieniä, ettei silmä niitä näe, mutta ne aiheuttavat haavoja siilin ihoon ja samalla tulehdusvaaran (ks. Die Gefahr, die aus dem Stroh kommt). Olki on kovaa ainesta, joka voi lävistää siilin ihon tai silmän (hoitajille on tuotu kyseisiä tapauksia). Onttovartisena olki myös katkeaa, joten siili ei saa muodostettua siitä tiivistä, lämmittävää pesäpalloa.

HUOM. Katso myös Talvipesän puhdistus huhti-toukokuun vaihteessa ja heinä-elokuun vaihteessa!

Muita vaihtoehtoja siilille talvipesäksi

Vielä hieman luonnonmukaisempaa ihmisen tekemää pesävaihtoa tarjotaan Per Bengtsonin ja Maria Lewanderin kirjassa Luonto pihallesi - näin saat eläimet ja kasvit viihtymään (Helsinki : Nemo, 2007. Jyväskylä : Gummerus Kirjapaino). Kirjassa s. 72 kuvataan pesää, jonka voi rakentaa risu- tai multakasaan. Tavallisen laudasta rakennetun pesän oviaukkoon istutetaan kulkutunneli. Sitten pesä sivellään savivellillä, jotta se tuoksuu maalta ja peitetään sitten ruohoturpeilla ja/tai risuilla ja lehdillä. Ilmanvaihtoa ei saa unohtaa ja tarvittaessa tuuletusaukkoon laitetaan ilmastointiputki.

Kirjassa neuvotaan vielä eristämään pesä styroksilla, mutta se tekee pesästä liian kuuman ja siili saattaa herätä keväällä liian aikaisin ennen kuin sen luonnollista ravintoa on tarjolla.

Tässä pesämallissa on käytetty hyväksi tontin reunalle rakennettua kiviaitaa. Kiviaidan viereen on kasattu haravoituja lehtiä. Lehtikasaa on suojattu kosteudelta tuetuilla levyillä ja havunoksilla. Kiviaitaa vasten on kaikenkaikkiaan kolme lehtikasaa. Pesät ovat saavuttaneet suuren suosion, ainakin kahdessa niistä on asukkaita.

Siilille kelpaa hyvin lehti- ja risukasa, mutta talvipesän voi rakentaa myös laudasta.

Pesien välimatkan täytyisi olla isompi, ettei riitaa synny.