Talviunta vai horrosta?

Lisätietoa
Tutkimuksia

Selviytyäkseen kylmistä talvikuukausista, jolloin luonnollista hyönteisravintoa ei ole tarjolla, siilien on hankittava ravintoa riittävästi ja varastoitava mahdollisimman paljon energiaa etukäteen. Nämä kehon rasvan muodossa olevat energiavarastot antavat siileille mahdollisuuden horrostaa 6-7 kuukautta ilman ravintoa. Siilien tukiruokinta syksyllä auttaa varmistamaan, että siilit saavat tarpeeksi painoa horrostaakseen turvallisesti kevääseen asti.

Siilit horrostavat hyvin yksilöllisesti. Jotkut omasta mielestään hyvän painon saavuttaneet urokset vetäytyvät horrostamaan jo elokuussa; jotkin sairaat ja loisten vaivaamat yksilöt voivat vaipua horrokseen ilman, että ne voivat vaikuttaa siihen itse ja jotkut sinnikkäät eivät vaivu horrokseen edes kymmenen asteen pakkasella.

Valkoinen rasva

"Valkoinen rasva" koostuu rasvasoluista, jotka varastoivat energiaa yleiseen kehon ylläpitoon. Horroksessa siili laskee ruumiinlämpönsä 2-4 asteeseen ja hengittää vain muutaman kerran minuutissa. Tästä syystä siilin energiantarve laskee merkittävästi, mutta polttoainetta valkoisen rasvan muodossa tarvitaan silti pitämään siili hengissä myös silloin, kun siili ei ole horroksessa.

Ruskea rasva

”Ruskeaa rasvaa" siilin keho käyttää esim. horroksessa silloin, kun siilin täytyy aktivoitua uudelleen. Ruskean rasvan avulla siili voi nostaa kehonsa asteittain takaisin normaaliin lämpötilaan tarvittaessa. Ruskeaa rasvaa varastoituu yleensä siilin hartioiden ympärille, mikä tarkoittaa, että tarvittaessa sydän lämmitetään ensin. Sydän kierrättää lämpöä kehon ympäri. Ruskeaa rasvaa on siilin kehossa myös keväällä ja kesällä, mutta paljon pienempiä määriä.

Talviuni ja horros eivät tarkoita samaa asiaa

Talviunessa esim. isomassaisen karhun ruumiinlämpö laskee vain vähän (+32 asteeseen), energian- ja hapenkulutus vähenevät puoleen ja kuona-aineet hajoavat ja kiertävät sisäisesti. Karhu vaihtaa asentoa päivittäin ja on toimintakykyinen unestaan huolimatta. Lue karhun talviunesta lisää...

Horrostavilla siileillä on toisin, sillä siilit ovat pienimassaisia - ts. siileillä on rajallinen määrä rasvaa ja siitä suuri osa on lämpöä tuottavaa ruskeaa rasvakudosta. Siilin ruumiinlämpö laskee jopa 35 astetta, aina +2 - +4 asteeseen. Energian- ja hapenkulutus vähenee huikeaan sadasosaan. Siili ei pysty kierrättämään kaikkia kuona-aineita (vettä syntyy esim. rasvan palamisen tuloksena) ja virtsaa säännöllisesti poistaakseen syntyneen typen. Tästä syystä siili joutuu heräämään ja lämmittämään kehonsa normaaliin lämpötilaan 7 - 10 päivän välein.

Onnekkaan sattuman vuoksi siilien hoitajan Seppo Pörhön hoidossaan ollut ja tervehtynyt Heta-siili petasi syksyllä 2014 pesäpohjan lämmityksessä käytetyt lämpöanturat pesätarvikkeidensa mukaan ja asettui niiden päälle horrostamaan. Linkistä näkyy hyvin horrosrytmi pissaväleineen ja horroslämpötiloineen: ks. pdf (219 kt)

Tavallisesti siili myös herää, mikäli sen lämpö laskee alle neljän plusasteen, jotta se ei palellu hengiltä. Horroksen aikana siili on toimintakyvytön, eikä pysty reagoimaan häiriötiloihin ja hukkuu/jäätyy esim. talvipesään valuvaan lumen sulamisveteen. Horroksesta herääminen kestää n. 2 - 5 tuntia ja kuluttaa runsaasti energiaa. Mikäli edelleen on lunta ja muutenkin kylmää, siili täytyy ottaa hoitoon.

Talvihorroksessa siili on Suomen sääolosuhteissa n. 6-7 kuukautta vuodessa - siili siis horrostaa puolet elämästään. Samalla se voi menettää jopa puolet ruumiinpainostaan. Yli 50 % ensimmäistä kertaa horrostavista siileistä kuolee aivan tavallisinakin talvina.

Talvihorros ei ole siilille välttämätön ja se voi lämpimissä olosuhteissa pysytellä hereillä täysin vaivatta. Horrostaminen on siis pakon sanelemaa silloin, kun lumi ja pakkanen estävät siiliä löytämästä riittävästi hyönteisiä ja matoja. Horrokseen siili vetäytyy viimeistään silloin, kun maa jäätyy. Siilin lisäksi Suomessa talvihorrokseen vaipuvat vain lepakot sekä tammi- ja koivuhiiri. Jotta siili selviytyy talvihorroksesta, sen täytyy painaa Suomen oloissa ainakin 800 g. Ks. myös Lajin vaarantuminen ilmastonmuutos.

Hohtola, Esa : Horroksen monet muodot. Natura 4/2009

Tutkimuksia

Bearman-Brown, Lucy E. et al. (2020): Over-Winter Survival and Nest Site Selection of the West-European Hedgehog (Erinaceus europaeus) in Arable Dominated

Hibernation help: brown and white fat: https://www.hedgehogstreet.org/brown-and-white-fat

Lund Rasmussen, Sophie et al. (2021): An exploratory investigation of glucocorticoids, personality and survival rates in wild and rehabilitated hedgehogs (Erinaceus europaeus) in Denmark)

South, Kathryn Elizabeth (2018): Infrared thermography of Erinaceus europaeus: Applications with hypothermia and hibernation