28.4.2023

• Kun siili herää horroksesta, tarvitseeko se apua?

Kevätauringon lämpö herättelee siilit viimeistään silloin, kun nälkä yllättää. Siilit heräävät toisinaan myös liian varhain monista eri syistä, tässä muutama yleisimmistä:

• sulavan lumi valuu pesään ja kastelee siilin (siili voi hukkua tai kylmällä siili voi jäätyä maahan/talvipesän pohjaan kiinni)
• piha- ja puutarhatyöt (melu häiritsee horrosta tai pesä rikkoutuu)
• rakentaminen (melu häiritsee horrosta tai työkoneet rikkovat pesän)
• hakkuut ja muu ympäristön muokkaaminen
• ihmisten ja koirien ulkoilun lisääntyminen pesän läheisyydessä (melu häiritsee horrosta, koira herättää kaivamalla pesää tai rikkomalla pesän)
• siili on menettänyt suuren osan painostaan tai mennyt horrokseen liian vähäisellä rasvavarastolla
• ennen horrosta tai horroksen aikana syntyneet vammat alkavat vaivata tai oirehtia
• lisääntyneet loiset vaivaavat heikkokuntoista siiliä

Se, millaisiin sääolosuhteisiin siili herää, riippuu siitä, mihin pesä on rakennettu: Suomessa ilmasto on erilainen eri alueilla, eivätkä vuodenajat ala kaikkialla samaan aikaan. Todellisuudessa kevät alkaa vähitellen ja aalloittain.

Siilien hoitajat tuntevat oman alueensa kevään merkit ja sääolosuhteet parhaiten. He tietävät, milloin siilit voivat löytää ravintoa itse - ja milloin ja mistä löytyvät pihasiilien ruokkijat ja talvipesien tarjoajat. On oleellista herääkö siili siellä, missä on tarjolla ruokaa ja talvipesä vai alueella, jossa tätä mahdollisuutta ei ole. Liian aikaisin herännyttä tervettä, hyväkuntoista pihasiiliä on helppo tukea ruokinnalla.

Monet siilit rakentavat horrospesänsä kauemmas asutuksesta, missä ihmisen tukea ei ole saatavissa. Siksi kannattaa aina konsultoida juuri sitä siilinhoitajaa, jonka alueelta esim. varhain herännyt siili löytyy.

Kevät ei siilin kannalta ole välttämättä alkanut, vaikka lumi sulaa, vihreät versot nousevat ja hyönteiset alkavat lennellä:

• ensimmäisenä keväällä heräävät lentävät hyönteiset
• jos maa on roudassa, siilin varsinainen ravinto, maassa elävät kuoriaiset ja toukat, eivät vielä liiku
• maa voi vielä olla niin kovaa, ettei siili kykene kaivamaan kuoriaisia ja toukkia esille
• vaikka päivälämpötila houkuttelisikin kuoriaisia ja toukkia esiin koloistaan, yön viileys karkottaa ne takaisin suojaan – ja yöaikanahan siili juuri etsii ruokaansa

On siis tarkkailtava, onko siilillä todella mahdollisuus löytää tarpeeksi luonnollista ravintoaan.

Suurin osa siileistä ei ole piharuokinnan ja talvipesien ulottuvilla.

Siili on kulttuurieläin, se oleskelee ihmisen läheisyydessä, eikä voi hankkia ruokaansa metsistä. Asutus keskittyy suurimpiin kaupunkeihin, mutta omakotialueet, joilla siilien ruokkijat ja talvipesien tarjoajat asuvat, sijoittuvat pääasiassa lähiöihin tai niiden ulkopuolelle. Siilien mahdollisuudet selvitä vaihtelevat. Esim. Helsingissä, jossa on Suomen tihein asutus ja ihmisiä liikkuu kaikkialla, heikkokuntoiset siilit löytyvät helposti ja pääsevät hoitoon, kun taas harvempaan asutettujen alueiden siilit jäävät löytymättä ja menehtyvät. Keväisin eteläisessä Suomessa tulee kymmeniä nälkiintyneitä, loisten vaivaamia siilejä hoitoon, ja moni ehtii kuolla ennen kuin selviää hoidettavaksi asti.

Miten sitten huonokuntoisen horroksesta heränneen siilin tunnistaa?

Ulkoinen, päälipuolinen tarkkailu ei riitä:

• Siilit ovat yksilöitä, eivät yhtenäinen joukko samankokoisia eläimiä, eikä yhtä esimerkkiä esim. nälkiintyneen siilin koosta tai painosta voi antaa. Mutta sekä paino, kuvaus siilin käyttäytymisestä, yleisestä kunnosta sekä otettu kuva tai video siilistä, voivat kaikki yhdessä antaa tärkeää tietoa mahdollisesta hoidon tarpeesta.
• Kauempaa emme näe, onko siilillä mahdollisesti loisia, tuoreita tai vanhoja haavoja tai muita hoitoa vaativia vammoja.

Talvisäässä horroksesta herännyt siili on aina otettava kiinni ja toimitettava hoitoon. Kannattaa heti konsultoida löytöalueen siilien hoitajaa ensiavusta. Katso myös alustavat ohjeet:

• Ensiapu
• Tunnista sairas/loukkaantunut siili
• Tunnista terve siili

On aina parempi, että siili saa apua kuin että sen mahdollisia ongelmia ei huomata – onhan kysymys häviävästä lajista.

(Teksti Sari Valtanen ja Tuula Nyström)

Linkkejä:

Milloin alkaa kevät – onko vuodenajan vaihtuminen ennustettavissa?

Termiset vuodenajat – milloin koittaa talvi, kevät, kesä tai syksy?

• Maatilallamme aikoinaan siileille annettiin maitoa, miksi se nyt on kiellettyä?

Ns. raakamaitoa annettiin talon kissoille lehmien lypsyn jälkeen. Samalla kupille tulivat myös siilit, jotka olivat tykästyneet maidon makuun. Nykyisin tiedämme, etteivät kaikki siilit pidä maidosta, mutta juovat sitä, jos esim. vettä ei ole saatavissa tai ne korvaavat sillä nälkäänsä. Tuolloin pastöroimaton ja homogenoimaton maito ei aiheuttanut yhtä paljon vatsaongelmia kuten nykyään, jolloin raakamaito käy läpi huolellisen käsittelyprosessin. Käsittelemättömässä raakamaidossa on laktaasientsyymiä, joka pilkkoo laktoosin ja auttaa sokerien imeytymisessä (lähde Kevytmaidon teollinen valmistus ja Wikipedia)

On jo ainakin 30 vuoden ajan tiedetty, että kaikki siilit ovat laktoosi-intolerantteja, kuten monet ihmisetkin. Laktoosi-intoleranssi on laktoosin eli maitosokerin imeytymishäiriö, joka aiheuttaa vatsan turvotusta, ilmavaivoja, ripulia ja voimakastakin vatsakipua. Jatkuva ripuli heikentää sillin vastustuskykyä bakteereille ja loisille, ja voi siksi lyhentää sen elämää.

Niinpä siileille ei tule antaa maitotuotteitakaan (esim. juustoja, raejuustoa, voita yms.) tai maitoa sisältäviä tuotteita, kuten leipä yms. Tämä koskee myös vähälaktoosisia tuotteita (laktoosia on tuotteessa alle 1 g/100 g) ja laktoosittomia tuotteita (laktoosia on tuotteessa alle 0,01 g/100 g), sillä laktoosin sietokyky vaihtelee. Jotkut siilit sietävät sitä enemmän, jotkut vähemmän, jotkut eivät ollenkaan. Siilin luonnolliseen ravintoon kuulu vesi. Miksi turhaan kuormittaisimme lajia sille tarpeettomalla tai sen terveyttä vaarantavalla ravinnolla, kun voimme tarjota sille terveellisempääkin. Ks. myös Haitallista siilille.

• Olen ruokkinut siilejä, mutta nyt ruokintapaikalle on ilmaantunut rottia, mitä teen?

Kun piha-alueella on havaittu rottia, on parasta lopettaa siilien ruokkiminen siihen asti, kunnes rottaongelma on ratkaistu. Olisi hyvä selvittää, miksi alueella on rottia: onko alueella esim. avokomposteja tai avoimia jäteastioita. Näistä kannattaa keskustella asukasyhdistyksissä ja taloyhtiöissä. Ravintoloiden ja kioskien asiakkaat heittelevät ruokajätettä maastoon ja aiheuttavat rottaongelman, johon ei ole muuta ratkaisua kuin yrittäjien vakava suhtautuminen jätehuoltoon ja asiakkaiden asennemuutos.
Siilit ratkovat omasta puolestaan ongelmaa siten, että ne syövät rottien ja hiirien poikasia.

• Miksi siilin täytyy painaa juuri 800 g, jotta se voi horrostaa?

Vaikka esim. Englannissa sää on meri-ilmastosta huolimatta huomattavasti lauhkeampi verrattuna Suomen talvisäähän (ks. Ison-Britannian säätiedot eri vuodenaikoina), siellä siilien horrospainoksi suositellaan yli 600 g, joskus jopa 700 g. Joillakin sivuilla näkee tosin mainittavan, että 450 g riittää siilin horrospainoksi. Tämä johtunee siitä, että edelleen luotetaan siiliguru Pat Morrisin v. 1984 tekemään tutkimukseen. Ilmasto on kuitenkin muuttunut oikukkaammaksi lähes 40 vuodessa.

Suomessakin ohje oli pitkään 600 g, mutta kuten Korkeasaaren sivulla todetaan, pohjoisen
siileillä horros kestää pidempään, joten se vaatii myös paksumman rasvakerroksen: jos siili on laiha, sen energiavarat eivät riitä talven yli.

Vähäinen paino ei ole ainoa syy, jonka takia siilit menehtyvät horroksen aikana, syinä voivat olla siilien sairaudet, loiset, ikä (vaikkakin on harvinaista, että luonnonvarainen eläin elää niin kauan, että sille tulee iästä johtuvia terveysongelmia) yms.

Siilien pyöreys ei välttämättä kerro siitä, miten siili selviää horroksesta. Sen pyöreys saattaa koostua pääosin ns. valkoisesta rasvasta, joka karttuu, kun siiliä ruokittaan vähemmän laadukkaalla teollisella ruualla. Laadukas eläinperäinen proteiini ja rasva kerryttävät siilin ruskean rasvan varastoja: ruskeaa rasvaa siili nimenomaan polttaa selvitäkseen
horroksesta 6–7 kuukautta ilman ravintoa.

Siilit ovat tässäkin asiassa yksilöitä, joten voidaan hyvin sanoa, että terveelle nuorelle siilille voi riittää 800 grammaa vähäisempikin paino eteläisessä Suomessa, mutta Pohjois-Suomessa siili saattaa tarvita painoa jopa enemmän. Suuremmatkin poikkeamat painoissa ovat
mahdollisia, mutta harvinaisempia.

Ennen ilmastonmuutosta siili saattoi viedä pitkän horrosvaiheensa alusta loppuun heräilemättä, sillä lumipeite piti pesän lämpötilan 0-asteisena, vaikka pesän ulkopuolella olisi paukkunut 30-asteen pakkanen. Ilmastonmuutoksen tuomat lämpimät kelit, vesisateet ja lumipeitteen puuttuminen johtavat siilin heräilyyn. Tällöin siili lähtee esim. pesän
kastuessa etsimään uutta pesää. Kuivan ja suojaisen pesän löytyminen on erittäin haasteellista talvikautena.

Liian kevyinä horrokseen päätyneistä siileistä osa heräilee etsimään ravintoa, jota ei kuitenkaan talvella ole saatavissa. Kun turhat heräämiset toistuvat, siili menettää energiavarastoaan. Jos ne selviävät horroksesta kevääseen, ne ovat juuri niitä, jotka usein päätyvät hoitajille, kuten myös ne, jotka ovat keskellä talvea etsimässä uutta pesää, kun vanha on tuhoutunut.

On hyvä tietää, että on sellaisiakin siilejä, jotka eivät aloita horrosta lainkaan, ellei niiden ruskean rasvan kerros ole riittävä: ne pysyttelevät hereillä ruokaa etsien niin kauan kuin mahdollista.

Pieni laskutoimitus havainnollistaa, että jos 600–700 grammainen siili menettää horroksen aikana ainakin 25–40 % (Huom. engl. tutkimuksen mukaan, Suomen talvisäässä todennäköisesti enemmän), lopputalvella siilin rasvavarasto on niin kevyt, että lyhytaikainenkin äärisää, joka pakottaa sen heräämään turhaan, saattaa vaarantaa sen horrostamisen. Toisaalta valvotuissa
olosuhteissa on havaittu, että joidenkin siilien paino ei välttämättä laske lainkaan, kun taas joidenkin yksilöiden paino voi pudota kymmeniäkin prosentteja.

On myös huomattava, että kun hoitoon otettu siili päästetään terveenä, 800-grammaisena vapaaksi, se mitä todennäköisimmin menettää painostaan ensimmäisen viikon aikana ainakin 100 g. Painonmenetys voi olla vielä suurempaa, mikäli loppusyksystä luontoon päästetylle siilille ei ole järjestetty horrospesämahdollisuutta ja tukiruokintaa. Vaikka nämä olisikin
järjestetty, täytyy loppusyksystä vapautettavan siilin painaa enemmän kuin 800 grammaa.

800 gramman ohje menettelee yleisohjeena sellaisille siilien ruokkijoille sekä aloitteleville hoitajille, joilla ei ole mahdollista arvioida siilien horroskuntoa muilla menetelmillä, esim. samalla tavalla kuin kokeneilla siilien hoitajilla. Suosittelemme aina kuitenkin neuvottelemaan asiaa tuntevan siilinhoitajan kanssa, jos on epävarma siilin painon soveltuvuudesta
onnistuneeseen horrostamiseen: yleisohje ei takaa sitä, että jokainen siili saa yksilöllisen arvion, joka sen tulee saada.

• Kekomuurahaiset ovat tehneet pesän tontillemme ja koska kilpikonnani ulkoilevat pihanurmikolla kesäisin, agressiiviset muurahaiset purevat niitä. Olen ajatellut ottaa käyttöön muurahaissirotteen. En kuitenkaan haluaisi vahingoittaa siilejä. Miten muurahaissirotteet vaikuttavat siileihin?

Siili syö kaikkea, mikä sen nenän eteen tulee, oli se sitten elävää tai kuollutta. Hyönteissyöjänä sen ravintoa ovat kuoriaiset, toukat ja muurahaiset, mutta se syö myös raatoja, hiiren- ja rotanpoikasia, jos saa ne kiinni yms. Riippuu tietenkin siitä, kuinka paljon se muurahaissirotetta tai muita karkotteita syö yöllisillä retkillään ja alkaako se esim. ripuloida ja oksennella runsaasta myrkkypitoisesta ateriasta. Jos se saa epämiellyttäviä oireita, on mahdollista, että se alkaa karttaa ko. ateriointipaikkaa tai ko. ruokaeläimiä. Siilin elämä perustuu ruskean rasvan hankkimiseen eli mahdollisimman paksun rasvakerroksen hankkimiseen lyhyen hereillä olon aikana, jotta se voisi selvitä talvella horrostaessaan ilman ruokaa 6-7 kuukautta. Suuret määrät myrkkyjä se joka tapauksessa kerää kehoonsa, jos otetaan mukaan myös raskasmetallit, joita se saa suuhunsa maaperästä kaivaessaan ruokansa maasta. Niin rautaoksidin kuin pyretriinienkin käytöstä sanoisimme samaa: olisi mahdollisimman pitkälle vältettävä myrkkyjä omassa puutarhassaan, jotta siilit ja linnut, nuo luonnolliset tuhohyönteisten poistajat, voisivat siellä majailla. Ymmärrämme kuitenkin ongelmasi ja olemme pahoillamme kilpikonnien puolesta.

• Siilien loishäädössä käytetään usein Ivermektiinia. Se on kuitenkin voimakas hermostoakin vaurioittava myrkky. Voiko se tappaa siilin?

• Meillä on nyt hieman huoli, kun terassimme menee remonttiin elokuussa, jotta mitenkähän siilimme Sippuran käy - se kun asustelee terassin alla?

Siilien siirtämisestä kirjoittaa Keski-Suomen ELY-keskuksen Luonnonvarayksikön biologi Jaakko Junikka 21.2.2022 Siili kiikarissa -ryhmässä seuraavaa:

Mietitte siilien loukuttamista ja siirtämistä pois rakentamisen tieltä.
Siili on luonnonsuojelulain 38 §:n ja luonnonsuojeluasetuksen mukaan rauhoitettu laji, eli sitä koskevat luonnonsuojelulain 39 §:n rauhoitussäännökset. Luonnonsuojelulain 39 §:n mukaan kiellettyä on rauhoitetun eläinlajin yksilöiden:
1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen;

2) pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen; ja

3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.
Luonnonsuojelulain 48 §:n mukaan, mitä 39 §:ssä säädetään, ei estä alueen käyttämistä maa- ja metsätalouteen tai rakennustoimintaan eikä rakennuksen tai laitteen tarkoituksenmukaista käyttämistä. Tällöin on kuitenkin vältettävä vahingoittamasta tai häiritsemästä rauhoitettuja eläimiä ja kasveja, jos se on mahdollista ilman merkittäviä lisäkustannuksia.
ELY-keskus voi luonnonsuojelulain 48 §:n 2 momentin nojalla myöntää luvan poiketa 39 §:n rauhoitussäännöksistä. Siten siilien loukuttaminen ja siirtäminen vaatisi poikkeusluvan hakemista.
Poikkeuslupahakemus on vapaamuotoinen. Hyvä myös huomata, että se on maksullinen. Rauhoitussäännöksien poikkeusluvan käsittelymaksu on 150 € (https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20211259).

ELY-keskuksen näkemyksen mukaan siilien kannalta on todennäköisesti vähemmän haittaa siitä, että niitä ei pyydystetä ja siirretä uuteen elinympäristöön, pois nykyisiltä elinpiireiltään rakentamisesta huolimatta. Siili uroksen elinpiiri on Joensuun kaupunkialueella tehdyn tutkimuksen mukaan keskimäärin noin 80 hehtaaria ja naaraan noin 30 hehtaaria (https://erepo.uef.fi/…/8730/URN_NBN_fi_joy-20080057.pdf…). Rakennettavan alan koko on noin 2,5 hehtaaria, mistä iso osa jää kaavan mukaan vehreiksi piha-alueiksi, jotka vielä soveltuvat siilien elinpiiriin. Siten rakentaminen ei tuhoa siilien elinpiiriä niin paljon, etteikö siilit pärjäisi omilla vakiintuneilla elinpiireillään rakentamisen jälkeenkin. Siilien pyydystäminen ja poissiirto elinpiireiltään, todennäköisesti toisien siilien elinpiireille, olisi siileille todennäköisesti stressaavaa, haitallista ja isolti turhaa. Poikkeusluvan myöntö vaikuttaa siten epätodennäköiseltä. Kuitenkin jos haluatte poikkeuslupaa hakea, niin laajemmat tiedot ja perustelut asiasta ovat paikallaan.

Rakentamisen aikana rakentajilla on velvollisuus luonnonsuojelulain 48 §:n mukaisesti välttää vahingoittamasta ja häiritsemästä rauhoitettuja eläimiä ilman merkittäviä lisäkustannuksia. Rakentajia voisi varmaan infota tästä, jotta he varmistavat, että siilit pääsevät rakentamisen alta siirtymään turvallisesti pois.

• Löytyisikö vinkkejä miten voisi ruokkia siilejä kotipihallaan ilman, että kaikki alueen lokit, varikset ja harakat tuuppaavat osingoille? Mietin katoksen rakentamista, mutta miten saada ruoka ja siilit sisälle ja pitää ovelat linnut ulkona?

• Tuttavallani on ongelmana pihaan tuleva siili, joka valtaa koirankopin ja koiran ulkoilualueet. Ettei sattuisi vahinkoa kummallekaan, niin kyselen heidän puolestaan, onko jotain "lempeätä " ja luvallista karkotuskeinoa, miten siili saataisiin pois piha-alueelta?

• Olen nähnyt siilin suusta tulevan vaahtoa, onko se sairas?

• Mikä oli siilillä vika, jonka näin keskuspuistossa eilen: se teki minuuttikaupalla tasaisen kiven päällä pientä ympyräkehää eli kiersi, kiersi ja kiersi ympyrää...

• Asun Etelä-Suomessa, täällä on maa jäässä, öisin on pakkasta, eikä päivisinkään ole montaakaan lämpöastetta, mutta siilejä liikkuu jo pihalla. Ymmärtävätkö nämä siilit mennä takaisin talviunille? Onko järkevää alkaa niitä nyt ruokkimaan, meinaan jos ne sitten ruokinnan tähden eivät menekään takaisin nukkumaan?

• Tuleeko siilit jo keväällä huhtikuussa toimeen ulkona, vaikka öisin onkin vielä pari astetta pakkasta? Lenkillä ollessani, yllätys yllätys, siili käveli tien yli. Siili oli noin 300 metrin päässä asunnoltani eli en ihan heti ehtinyt sitä etsimään (kun ei löytynyt mitään isoa laatikkoakaan mihin se ottaa vielä hetkeksi sisälle ettei kylmety).

• Mitä tehdä meidän pihamaalla vierailevalle Siili-Piilille - kivahan se on kun käy syömässä ja tonkimassa meidän nurmikolta (siitä huonosta kohtaa missä nurmikko ei juurikaan ole noussut) madot pois. Mutta Siili-Piili käyttää pihaamme 'ulkohuoneena' eli ulostetta on luonnollisesti sitten koko 'kenturalla' ja jopa pihalaatoituksella. Ilmeisesti matoja piisaa niin paljon, että ulostettakin tulee jo häiritsevässä määrin. Siitä se sitten jää kenkien pohjiin ja kulkeutuu jopa sisälle. En muista ennen tähän ongelmaan törmänneeni vaikka siileihin kylläkin. Onko mitään ratkaisua olemassa?

• Siilit lianneet pihalaatoituksen - mitä tehdä?

• Miksi kuivamuona pitäisi liottaa siilille?

• Meillä on kaksi koiraa ja nyt siiliemo on tehnyt poikaset piha-alueellemme. Koirat ovat haukkuneet siiliä ja siili murisee niille takaisin kuin pieni terrieri. Koirat eivät kuitenkaan ole käyneet siilin kimppuun. Voinko luottaa siihen, että ne pärjäävät keskenään?

• Haluaisimme varmistaa, että pihallamme oleilevat kuusi siilinpoikasta selviytyisivät myös ensi talvesta ja kyselemme, että pitäisikö tehdä useita pesiä vai rivitalotyyppinen pesä vaiko yksi isompi pesä?

• Pihassamme käy päivittäin 1 - 4 siiliä syömässä kissan kuivamuonaa. Yksi niistä "puhisee" toisille (jotka eivät siitä pahemmin piittaa). Onko se eri porukkaa kuin muut? Se ei meinaa malttaa syödäkään kun se vaan puhisee.

Lopulta naaras saa tarpeekseen leikistä ja avautuu epäystävällisestä pallosta ja antautuu urokselle, joka on jo lopen uupunut. Tällä tavalla naaras varmaankin pyrkii selvittämään, kuinka terve ja voimakas uros on ja miten hienoa jälkeläisjoukkoa valmis siittämään.