Uusi eläinsuojelulaki ja luonnonvaraisten eläinten hoito

Vapaaehtoisen hoitotyön kustannukset

Ympäristöministeriöltä on saanut rahallista tukea (n. 200 000 €/v) vain muutama luonnonvaraisia eläimiä hoitava yksikkö: Korkeasaaren villieläinsairaala, Pyhtään lintuhoitola, Heinolan lintutarhat ja Ranua Zoon hoivatoiminta. Luonnonvaraisen eläimen loukkaannuttua tai sairastuttua hoitoapua hankkivat empaattiset kansalaiset, jotka haluavat toimia oikein. Suomessa luonnonvaraisten eläinten hoidosta vastaavat pääosin vapaaehtoiset.

Vapaaehtoishoitaja tekee hoitotyötä 7/24-periaatteella palkatta ja korvauksetta. Mikään julkinen taho ei korvaa kuluja orpojen (vieroittamattomien poikasten), sairaiden tai loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidosta. Kuluja syntyy yksityisten eläinlääkärien
maksuista, lääkkeiden hankinnasta, aitausten ja lämpimien eläinten pitopaikkojen ylläpidosta ja rakentamisesta, jätehuollosta, eläintenkuljetuskuluista, ruokinnasta ja erityisruuista (eläinlääkäriltä hankittavista ns. toipumisruuista) yms. Vapaaehtoishoitajat voivat saada satunnaista lahjoitusapua yksityisiltä tai järjestöpohjaisilta eläinsuojeluyhdistyksiltä -
jotka nekin pääosin toimivat omarahoitteisesti, eivätkä yleensä saa kunnallista tai valtiollista tukea. Useimmiten lahjoitetaan eläinten ruokia ja tarvikkeita.

Joka tapauksessa jokainen vapaaehtoishoitaja kustantaa itse suurimman osan eläinten hoidosta aiheutuvista kuluista, jotka ovat esim. yhden siilin hoidossa olon aikana useita kymmeniä euroja, mutta eläinlääkärin suorittamat toimenpiteet saattavat nostaa kulut satoihin euroihin. Koska siilejä loukkaantuu ja sairastuu tuhansia vuodessa, vapaaehtoishoitajalla voi olla samanaikaisesti hoidossaan kymmeniä siilejä, joten hoitokustannukset nousevat tuhansiin euroihin vuodessa.

Pääosan kustannuksista kattavat siis kansalaiset ja vapaaehtoiset järjestöt. Uudessa laissa ei määritellä, miten vapaaehtoisten toimintaa tuetaan, sen sijaan vapaaehtoisille asetetaan lisävelvoitteita. Tämä tulee väistämättä vaikuttamaan siten, että vapaaehtoinen luonnonvaraisten eläinten hoitotyö tulee vähenemään. Laajemmasta näkökulmasta hoitotyön väheneminen vaikuttaa suoraan Suomen luonnonvaraisten eläinten määrään ja monimuotoisuuden heikkenemiseen.

Valtion, maakunnan ja eläinlääkäreiden vastuu luonnonvaraisten eläinten hoidosta

Luonnonvaraisiin eläimiin keskittyvä hoitolatoiminta puuttuu lähes kaikista maakunnista. Lakiin on kirjattava, että jokaisen maakunnan alueelle tulee määrittää hoitola, joka vastaa alueen avun tarpeessa olevien luonnonvaraisten eläinten hoidosta tai huolehtia ko. hoitolan perustamisesta. Koska valtio omistaa luonnonvaraiset eläimet, valtion tulisi myös rahoittaa toiminta.

Lakiin tulisi niin ikään kirjata, että valtio korvaa sairaiden ja loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten ensiavusta, jatkohoidosta, lopettamisesta ja hoitoon kuljetuksesta aiheutuvat kustannukset apua antaneelle taholle.

Laissa tulee myös huolehtia siitä, että paikallisella virassa toimivalla kunnan eläinlääkärillä on velvollisuus huolehtia sairaan ja loukkaantuneen eläimen hoidosta silloin, kun se ei aiheuta eläimelle tarpeetonta kärsimystä ja eläin voidaan palauttaa luontoon hoidon jälkeen. Hoidosta tai eläimen mahdollisesta lopettamisesta ei saa tulla kuluja eläimen vastaanotolle tuoneelle kansalaiselle. Maakuntien tulee lisäksi vastata siitä, että kunnan alueella toimii useampi luonnonvaraisiin eläimiin erikoistunut eläinlääkäri. Maakunta voi solmia luonnonvaraisten eläinten hoitopalveluiden ostosopimuksen em. eläinlääkäreiden
kanssa. Eläinlääkäreiden koulutuksessa tulisikin antaa opiskelijoille mahdollisuus osallistua nykyistä laajempaan luonnonvaraisten eläinten hoidon koulutukseen.

Tuula Nyström, siilien vapaaehtoinen hoitaja yli 10 vuotta
Siili Kiikarissa -verkkosivujen ylläpitäjä
Siili kiikarissa myös Facebookissa
Nyström-Kinnunen: Eurooppalaisen siilin hoito ja suojelu, Sammakko: 2009, 2.p.
Nyström-Nevakivi (kuvittaja): Piikkipallo ihan pihalla – lasten tietokirja
siilistä (kuvittaja Laila Nevakivi), Maahenki: 2017.