11.7.2023

► Siilit koomaan munalikööristä kertoi Iltalehti.fi 28.10.2008 : "Saksalaisen Bild-lehden mukaan Mecklenburg-Vorpommernissa sattui viikonloppuna erikoinen tapaus. 40-vuotiasSimone Zeitschel oli unohtanut terassilleen avonaisen munalikööripullon. Seuraavana aamuna Zeitschel löysi terassiltaan kaksi taju kankaalla ollutta siiliä ja tyhjän munalikööripullon. - Siilit olivat kaataneet pullon ja makasivat maassa munaliköörinesteessä, Zeitschel kertoo." Siilit pääsivät jaloilleen seuraavana päivänä, mutta niiden kirput eivät.

► Nuorten luonnontiedeverkkolehdessä LUOVA kirjoitettiin 7.10.2008 otsikolla Eläinten viikko: Miten voin auttaa siiliä? Artikkeli oli huolellisesti tehty ja monipuolinen. Se paneutui siilin ruokintaa ja talvipesien tekemiseen sekä liikenteen, roskaamisen ja marjaverkkojen vaarallisuuteen siilin kannalta. Jutussa ei unohdettu kertoa, että puutarhurin luonnonmukainen puutarha on siilin paras elinympäristö. Siili kiikarissa sivut mainittiin lisätietolähteenä ja annettiin sivuille linkki. Lisäksi kerrottiin, että asiaan sitoutuneet voivat liittyä siilirinkiin, joka on apua tarvitsevien siilien hoitorinki.

► Meidän Talo 09/2008 lehdessä Aura Koivisto kirjoitti asiaa otsikolla Piikkitakkia auttamaan. Linkkivinkkinä oli Siili kiikarissa -verkkosivusto. Kiitos!

► Kaupunkiuutiset -lehdessä 6.8.2008 kerrotaan otsikolla Piikkipallojen keinoemona Susanna Hietasesta, joka otti hoitaakseen kahdeksan orpoa siilinpoikasta, joiden emo oli jäänyt auton alle. Susanna varoittaa autolla kaahailusta, sillä siili käpertyy palloksi pelästyessään sen sijaan, että juoksisi karkuun. Siimaleikkureidenkin kanssa kannattaa olla varovainen. Siili kiikarissa -sivujen Tunnista siili pulassa -linkki on artikkelissa lisätietona.

► Eläinsuojeluneuvoja Tiina Ahokas Tyrnävältä kirjoittaa otsikolla Siili tarvitsee ihmisen apua Kaleva näköislehdessä 20.7.2008. Hän huomauttaa, että luonnonvaraiset eläimet ja ihmiset pystyvät elämään sulassa sovussa rinta rinnan, jos vain ihmiset sallivat sen. Siilien ruokinta ei liene keneltäkään pois, mutta on hyvin tärkeää siileille.

► Jessica Sunin artikkelissa Vilda djur vårdas av frivilliga (Hufvudstadsbladet lördag 19 juli 2008) puututaan tärkeään asiaan: siihen, miten merkittävä osa vapaehtoisilla, yksityisillä ihmisillä on luonnonvaraisten eläinten auttamisessa. Eläinsuojeluvalvoja Sari Valtanen on hoitanut luonnonvaraisia jo kymmenisen vuotta. Vuosittain hoidettavia on 200, tänä vuonna rikotaan kaikki ennätykset. Apua tarvitsevia noudetaan ja tuodaan koko maan alueelta. Sari hoitaa siilien lisäksi lintuja kotkasta pääskyseen ja nisäkkäitä lepakosta jopa ilvekseen. Sen ajan, minkä Sari eläinten hoidolta ennättää, hän antaa puhelinneuvontaa ja ohjaa asiantuntemuksellaan aloittelevia eläintenhoitajia. Siitä olemme me monet siilien auttajatkin kiitollisia. Eläintenhoitokulut vuosittain ovat jopa 7000 euroa. Tästä summasta lahjoituksina Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistyksen luonnonvaraisten eläinten tilille tulee vain murto-osa. Sari Valtanen perheineen on asettanut oman hyvinvointinsa toissijaiseksi ja kamppailee taloudellisten ongelmien kanssa päivästä toiseen. Miten kävisi kymmenien siilien, oravien, varislintujen, lokkien ja rusakoiden - kaikkien näiden tavislajien, joiden hoidosta eivät muut tahot ole kiinnostuneet - ellei Sarin kaltaisia ihmisiä olisi? Miten toteutuisi eläinsuojelulainsäädännön velvoite kärsivien eläinten auttamisessa näiltä osin? Artikkeliin oli koottu siilien ystäville napakka erillinen hoito-osio Sköt igelkotten rätt. Hbl on ennenkin ollut kiinnostunut luonnonvaraisten eläinten asemasta maassamme. On hienoa, että lehti ei vain paneudu kauhistelemaan tai söpistelemään, vaan puhuu olennaisista asioista.

► ESS, PÄIJÄT-HÄME 3.7.2008: Orvot siilinpoikaset toipuvat eläinhoitolassa. "Eteläistä Liipolaa on järkyttänyt taloyhtiön pihapiirissä ennen juhannusta tapahtunut siilin pahoinpitely. Alle kymmenenvuotiaista lapsista koostunut porukka oli kepeillä ja rautaputkilla hakaten pahoinpidellyt siilin niin, että se myöhemmin kuoli vammoihinsa. Samalta alueelta löytyi nyt alkuviikolla siilin pesä, joka oli ollut useita päiviä tyhjillään. Sen emo on toki voinut jäädä myös auton alle. Orvoiksi jääneistä poikasista kolme oli ehtinyt nälkiintyä kuoliaaksi, ennen kuin pesä havaittiin. Loput neljä poikasta saatiin pelastettua eläinsuojeluvalvojan hoiviin, mutta yksi kuitenkin menehtyi heti samana iltana. Alaikäisiä lapsia ei toki saa rikosvastuuseen, mutta poliisi Mauri Takanen on luvannut käydä pitämässä asian tiimoilta puhuttelun lapsijoukolle, ja lisäksi asia menee poliisin tutkintaan. -Kyllä se täytyy selväksi tehdä, että eläimiä pitää kunnioittaa ja arvostaa, ja että lait suojelevat niitäkin, Takanen toteaa jämäkästi. Eläinsuojeluvalvoja Sari Valtanen kertoo, että luonnoneläimiin kohdistuvaa häirintää ja kiusantekoa tapahtuu valitettavan usein. -Linnunpesiä tuhotaan, eläimiä potkitaan ja kivitetään. Nykymaailmassa moni eläin on urbanisoitunut, ja asustaa kaupunkialueellakin ihmisten läheisyydessä. Siili on yksi tällainen esimerkki, ja se joutuu usein myös julmuuden kohteeksi. Siilihän vetäytyy vaaran uhatessa kerälle, eikä pakene, joten se on helppo kohde ilkeyksille, Valtanen pudistelee päätään."

► Tuula-Liina Varis kirjoitti Kansan Uutisten Viikkolehdessä 19.6.2008 pakinassaan Puutarhoja ja luutarhoja mukavasti siilin rakkauselämästä: " Siilien rakkaus vaatii tuntikausien puhinaa ja puuskutusta; ne romanssit eivät ole hätäisten hommia." Samalla hän kehottaa jättämään pienellekin pihalle johonkin nurkkaan hoitamataonta aluetta, heinikkoa, pusikkoa, lehtikasoja, katveita ja kaikenlaisia piilopaikkoja muun muassa siileille.

► Anna-Leena Pyykkönen kirjoitti Helsingin Sanomissa 16.6.2008 otsikolla Vieraslajit, että lupiini, jättipalsami ja espanjansiruetana häiriköivät luonnossa siitä, miten haitallisia luontoon päästetyt tulokaslajit ovat. Totta. Juttuun oli kuitenkin mahdutettu myös siili. Siiliä ei ole todettu haitalliseksi, se on hyötyeläin, koska sen ravintoa ovat esim. puutarhan tuhohyönteiset ja pienet nisäkkäät, kuten hiirten ja rottien poikaset. Toiseksi ei voida pitää aivan varmana sitä, että siili olisi pelkästään tuontieläin Virosta tai Ahvenanmaalta, sillä siilejä oli Suomessa jo ajanlaskun alussa, kun ilmasto oli lämpimämpi. Mm. tohtori Ilkka Koivisto epäilee, että noilta ajoilta on saattanut jäädä siilejä maamme lounaisosiin.

► Kaleva-lehden Juttutuvasta poimittua -osiossa 12.6.2008 oli keskustelupoimintoja, mitä haittaa siilin ruokkimisesta on. Pienen kerrostalon alakerroksessa asuva ja siilejä ruokkinut henkilö kirjoittaa, että harakkaparin pesimisestä lähipuuhun syytetään häntä. Kuitenkin läheiselle parkkipaikalle heitellään grillikioskin tuotteet lintujen korjattavaksi.

Siili kiikarissa on sitä mieltä, että on kovin tyypillistä, että siilejä ruokkiva syyllistetään lintuongelmasta ja lintuja ruokkiva rottaongelmasta. Suurin syyllinen kuitenkin on ihmisten liiallinen hyvinvointi, jonka takia meillä on varaa heittää ruokaa kaduille ja ruokkia sillä tavoin haittaeläimiä. Siili on rauhoitettu ja sen kanta on vähenemässä. Sen ruokinta terveellisellä ja sille sopivilla ravintoaineilla olisi pikemminkin velvollisuus. Eläinten ystävä joutuu kuitenkin miettimään toimiaan useammalta kannalta, sillä hänen toimensa vaikuttavat eläinten kohteluun. Ihmisen hyvä aie voi muuttua eläimelle kohtalokkaaksi. Kerrostalojen pihoilla tai läheisyydessä ei tulisi syöttää siilejä useammastakin syystä. Ensinnäkin kerrostalojen pihoilla liikkuu runsaasti ihmisiä. Pihoille keräännytään juhlimaan ja talkoisiin, ja siellä leikkivät lapset, jotka eivät osaa suhtautua luonnonvaraisiin riittävällä kunnioituksella tai jopa vahingoittavat niitä tarkoituksella. Luonnonvaraiset eläimet tottuvat tarpeettomasti ihmisiin ja sallivat myös itselleen vihamielisten henkilöiden lähestyä. Toiseksi muutkin luonnonvaraiset eläimet, kuten linnut, ovat vaarassa, jonka pihalla liikkuvat ihmiset aiheuttavat. Linnut kerääntyvät joka tapauksessa ruokintapaikalle tarkkailemaan ja ottamaan osansa, ellei ruoka- ja ruokinta-aikoja säännöstellä. Ylenmääräinen ruokien ripottelu ja paikoilleen jättäminen houkuttelee rottia paikalle. Kukaan eläinystäväkään ei iloitse siitä, että kookkaat siimahännät vilistelevät pitkin pihaa, kurkkivat nurkista ja roskalaatikoista. Ihminen ja villirotta eivät sovi samaan asuntoon tai asuinalueelle ilman ongelmia. Rottia ja lintuinfluenssaa pelätessään ihmiset ryhtyvät äärimmäisiin toimiin, joista siilitkin kärsivät. Kun uhkaeläimiä ryhdytään myrkyttämään, myrkytetään samalla siilit ja muutkin hyödylliset eläimet. Siilejä tulisikin ruokkia mahdollisimman etäällä ihmisten kansoittamilta alueilta hämärän aikaan, jolloin niiden luonnollinen liikkumisaikakin on. Hämärällä eivät myöskään linnut enää ole valveilla. Lisäksi ruoka tulisi kerätä pois, kun tiettyyn ruokinta-aikaan tottuneet siilit ovat nauttineet ateriansa. Lintujen ruokinta on asia erikseen ja siihen tulee paneutua siten kuin lintuasiantuntijat pitävät tärkeänä. Rauhallisiin ja turvallisiin paikkoihin olisi hyvä rakentaa siilien pesätkin. Jos luonnonvaraiselle eläimelle ei löydy omalta asuinalueelta turvallisia ruokailu- ja pesäpaikkoja, niiden ruokinnasta ja pesien tekemisestä tulisi luopua. Se on loppujen lopuksi eläimen etu ja siitä nimenomaisesta syystähän me eläimiä haluamme auttaa. Jos kuitenkin haluaa auttaa siiliä, voisi esimerkiksi tehdä yhteistyötä sellaisen ihmisen kanssa, joka asuu suhteellisen lähellä siilille turvallisella alueella. Yhteistyö voi olla ruokintavuorojen ja ruokakustannusten jakamista, talvipesien tekemistä yhdessä yms. Ja aina voi jakaa asiallista, tutkittua tietoa siilistä - se on auttamista parhaimmillaan!

► Siili viihtyy myös kotipuutarhassa kirjoittaa Keski-Uusimaan verkkojulkaisu 13.06.2008 . Asiapitoisessa artikkelissa kerrotaan, että Leila Nietulan kerrostalopihalla on säästetty "natura-alue", joka saa kasvaa vapaasti. Alueelle on tehty siilille talvitalo: heinällä ja lehdillä täytetty puinen laatikko, jossa on kulkuaukko ja vedenpitävä katto. Jo kahtena talvena tässä talvitalossa on horrostanut kaksi siiliä.

► Ylen Aamu-TV:ssä 6.6.2008 haastateltavana Tuula Nyström. Paikalla myös eläintieteen tohtori Heidi Kinnunen. Keskusteltiin olisivatko siilit vähenemässä ja todettiin, ettei tiedetä, koska siiliä ei ole tutkittu tarpeeksi.

► Tampereen Radion Päivän jutun (21.4.2008) päähenkilö oli Dino, egyptiläinen pitkäkorvasiili. Siinä samalla toimittaja kertoi myös eurooppalaisesta siilistä ja antoi hoito- ym. tietolähteeksi vinkin Siili kiikarissa -sivuista.

► Pähkinänhimo sai siilin ja oravan ruokailemaan sulassa sovussa uutisoi Kaleva.plus.oulu 10.6.2008. Oululaisen Juha Pakasen kotipihalla Rannanperällä nähtiin lauantai-iltana mielenkiintoinen eläinepisodi. Siili tuli tapansa mukaan napostelemaan sille lautaselle pihalle laitettuja pähkinöitä. Hetkisen kuluttua samalta lautaselta aterioimaan liittyi orava.

► Tanskan siilit kuolevat janoon uutisoi Savon Sanomien verkkojulkaisu 7.6.2008 . Tanskalaisen Siilienystävät-järjestön vetäjä Kirsten Fournais on jo saanut hoitaakseen ainakin 40 kuivuuden piinaamaa siiliä.

► Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistyksen Olli Puustinen esitteli Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito -kirjan 30.05.2009 Mäntsälän viikkouutisissa otsikolla Valloittava tietokirja siilistä: "Nyströmin ja Kinnusen kynänjälki ja tyyli on suorastaan nautittavaa. Sympaattista kuin siili itse. Yhtään painovirhettäkään ei sattunut silmääni. Jälki on yhtä huolellista myös sisällön osalta. Kaikesta huomaa, että tekijät tuntevat aiheensa piikki piikiltä. Taitto on selkeä ja komeat valokuvat tukevat tekstiä erinomaisesti. Välillä on myös selventäviä tiivistelmiä ydinasioista..."

► Antti Lehto kirjoitti Hesarin Erikoinen tapaus -palstalla 19.5.2008 siitä, miten piikkinen eläin saattoi hänet perin juurin häpeälliseen tilanteeseen. Saunapyyhe ainoana asunaan, verannalla iltasella vilvoitellut herra Lehto, kuljetti koiran kiusaaman siilin lapiossa tien toiselle puolelle. Tai ainakin niin oli aikomus. "Kaikki sujui hyvin siihen asti kun olin keskellä tietä siili lapiossa ja mutkan takaa kurvasi auto. Tiellämme ei siihen aikaan ollut valaistusta, ja kuljettaja vaihtoi pitkät ajovalot päälle. Kaikille on varmaan käynyt joskus niin kuin minulle nyt kävi: Pyyhe alkoi avautua ja putosi samalla hetkellä kun auton valokiila osui minuun..." Siili kiittää joka tapauksessa herra Lehtoa ja pitää paljon luonnollisempana sitä, että kuljeskellaan vain ihan piikkisillään...

► Iltasanomat uutisoi 10.5.2008 kansanedustaja Johanna Karimäki tekemästä kirjallisesta kysymyksestä. Karimäki kysyy, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että siilin uhanalaisuus saadaan selvitettyä, siili luokiteltua lainsäädännössä uhanalaiseksi eläimeksi ja kantaa elvyttävät toimenpiteet käyntiin. Ks. kirjallinen kysymys ja vastaus. Siili kiikarissa -sivuston ylläpitäjä Tuula Nyström kävi kertomassa siilistä Eduskunnan eläinsuojeluryhmälle 5.3.2008. Kiitos kutsusta sinne!

► Niilo-siili palasi metsään kirjoitti Uutisvuoksi 10.5.2008. Niilo löytyi maaliskuun pakkasilla Tuulikallion vesitornin luota ja saatiin Imatran Karhumäellä asustavan Hukan perheen hoitoon. Niilo-siili pääsi takaisin luontoon 9. toukokuuta.

► MTV.fi 30.4.2008 Luonto-Liiton kevätseurannassa havaittiin siili Kemissä asti.

► Iltalehti.fi otsikoi 22.4.2008 Ylilihava siili laihtuu kissanruualla! Lintulaudan rasvoilla herkutellut siili joutui proteiinidieetille. Artikkelissa sanotaan, että siilin pitäisi painaa 600-700 g. 700 g on vähimmäismäärä horrokseen vaipuvalle siilille, passelimpi paino olisi 800g, mutta toki tämän 2,2 kilon paino on liikaa. Suomen olosuhteissa vanhemmat urokset voivat painaa 1,5 kg. Jos vain siili pääsee kerälle, huolta lihavuudesta ei ole.

► Ilmatralainen toimittaja Tiina Räikkönen kirjoitti Uutisvuoksi-lehdessä (1.4.2008 ja 5.4.2008) Niilo-siilistä, joka pääsi pakkasesta lämpimään Hukkasen perheen kotihoitoon.

► Siili heräsi talvihorroksesta maaliskuussa kirjoitti Etelä-Saimaa -verkkolehti 15.3.2008 . Lappeenrantalainen siili sai ruokaa ja toivottavasti myös lämpimän pedin huhti-toukokuulle.

► Metro-lehdessä 29.2.2008 oli Riitta Santala-Köykän Päivän Internet -vinkkinä Siili kiikarissa -sivut. Kiitos Riitalle!

► Siili viihtyy maitotilalla, kirjoitti nimimerkki Väärinkohdellut 21.1.2008 Maaseudun Tulevaisuudessa Lukijalta-palstalla. Eläinrakas Väärinkohdellut on hoitanut eläimiä ja jatkaa varmaan tätä tärkeää työtä edelleen. Olisi kuitenkin hyvä päivittää tietonsa mm. siitä, miten siili lajina elää, mitä syö ja mikä sille on terveellistä. Nimimerkki suree, että maitotila lopetti toimintansa, eikä kaupan maito enää kelvannut siilille. On ollut jo pitkälle toistakymmentä vuotta tiedossa, ettei siilille saa juottaa maitoa, koska siili on laktoosi-intolerantikko. Siiliperheen elämää ei myöskään ole mahdollista seurata, sillä siiliuros ei osallistu perhe-elämään millään tavalla siittämisen jälkeen. Samalla ruokakupilla se toki voi käydä, mutta uroksen ja naaraan erottaminenkin on jo ulkonäön perusteella mahdotonta. Nimimerkki Väärinkohdellut on oikealla asialla, mutta väärin tiedoin.

► Suomen siiliyhdistys pyysi artikkelia eurooppalaisesta siilistä vuoden 2008 Silium-lehteen. Tiina Kinnunen kuvitti ja Siili kiikarissa -sivuston ylläpitäjä Tuula Nyström kirjoitti jutun otsikolla "Meidän pihalla ei ole näkynyt vuosiin siilejä...". Kiitos koko aukeaman tilasta!