12.7.2020

► Tarjoa koti siilille ja koppakuoriaiselle, kirjoittaa Kainuun Sanomat 19.11.2010. Syksyllä laulaa mionessa pihassa saha, kun puita kaadetaan ja oksia karsitaan ennen kovien pakkasten tuloa. Suomen luonnonsuojeluliitto neuvoo jättämään kaadetun puun pihaan, jolloin monet hyönteiset saavat uuden elinympäristön ja ruokaa. Samaisesta puusta ilahtuvat pikkulinnut ja pienet nisäkkäät, jotka käyttävät hyönteisiä ravintonaan. Karsituista oksista koottu keko tarjoaa siilille suojaa ja talvehtimispaikan. Samalla saat vaihtelevuutta pihasi ilmeeseen.

► Daily Mailin reportteri kirjoitti 10.11.2010 otsikolla Dramatic decline of one of the nation's favourite creatures: 300,000 fewer hedgehogs in Britain than a decade ago Britannian siilikadosta. On tutkittu, että n. 50 000 siiliä kuolee vuosittain liikenteessä, mutta suurin huoli on mm. Walesissa, jossa on kuollut 78% siileistä vuosina 2001-2009. Maanviljelyksen nykyaikaiset menetelmät tuhoavat sekä siilin asuinalueita, että vaikuttavat niiden ruokaan kyllästämällä esim. etanat ja hyönteiset tuholaismyrkyillä.
People's Trust for Endangered Species -järjestön johtava tutkija David Wembridge on sitä mieltä, että muutaman vuosikymmnen kuluttua siiin olemassaolo on vakavasti uhattuna. Tällä hetkellä siilien määrä Britanniassa on n. miljoona yksilöä.

Lehti kirjoittaa paitsi merkittävästä siilikannan laskusta Brittein saarilla myös peliyritys Segan, sinisen Sonic-siilin luojan järjestämästä siilien tienylityskampanjasta Twickenhamissa, Lounais-Lontoossa, Sonic Colours-pelin julkaisutapahtumassa. Neljä siiliä ylitti tietä samalla, kun niiden tienylitystä vartioitiin kyltin kera. Eläintenkäsittelijä Trevor Smith oli sitä mieltä, että ko. siilit nauttivat teiden hallitsemisesta edes kerran elämässään.

Siili kiikarissa ei ole kovin innostunut tavasta, jolla siilejä autettiin, joskin auttaminen on tärkeää sinänsä. Promotilaisuudessa oli tietysti kyse markkinoinnista ja sehän yleensä tapahtuu ihmisten ehdoilla.

► Siilin talviunirytmi ei sekoa ruokkimalla ( Oulu Yle.fi 30.09.2010): "- Vaara on ehkä olemassa, mutta toisaalta ruokkiminen kyllä auttaa siiliä vararavinnon keruussa. Siinä mielessä se on siiliyksilön kannalta hyödyllistäkin. Eläimet kyllä pystyvät vaistoamaan syksyn saapumisen, kuten kasvitkin. Uskoisin, että siili asettuu talviteloille ruokkimisesta huolimatta, biologi Juha Markkola rauhoittelee." Huoletta voi siilit ruokkia, sillä ne menevät horrostamaan silloin, kun tuntevat vararavintovarastojensa olevan riittävät. Niinpä esim. urokset saattavat mennä horrospesiinsä jo elokuun alkupuolella, kun taas naaraat, joilla on takanaan kiima, tiineys ja imetys joutuvat keräämään pidempää ravintoa horrostamistaan varten.

► Radio Itä-Uusimaassa 14.9. 2010 haastateltiin ympäristöntutkimuspäällikkö Carita Forsberg-Heikkilää, joka omalla toiminnallan on ollut vaikuttamassa siihen, että Porvoon ensimmäinen siileistä varoittava liikennemerkki pystytettiin Werner Söderströmin kadulle. Viranhaltijapäätöksen merkistä on tehnyt katuosaoston suunnittelupäällikkö Kari Hällström,vaikka kysymys ei olekaan varsinaisesta asetuksen mukaisesta liikennemerkistä.

► Uusimaa-lehdessä maanantaina 13.9.2010 oli komea pilapiirros varoitusmerkistä: kiroileva siili pusikossa, kun lierot ja kotilot luikkivat karkuun varoitusmerkin kohdalla.

► Siililiikennemerkistä kirjoittivat myös Huvudstadsbladet 11.9.2010 otsikolla Borgå värnar om igelkottar sekä Vartti Itä-Uusimaa 12.9.2010 toisena pääkirjoitusaiheenaan.

► Keskisuomalainen 10.9.2010: Kuva vettä lipovasta siilistä ihastutti valokuvakilpailun tuomaristoa. Kuusamo Nature Photo -valokuvakilpailun pääsarjan eli luomun voitti joutsenolainen Risto Petäjämäki kuvallaan Siili. Kuvassa siili lipoo vettä kotipihan juoma-altaalla. Tuomariston mielestä kuva jäi mieleen jo esikatselussa. Tuomaristo kehui kuvan rauhallista värimaailmaa sekä tilannetta. Ks. kuva.

► Borgåbladet 9.9.2010: "Se upp för igelkottar i trafiken. Igelkottarna lever farligt då de korsar gatorna och många är det som blivit under en bil. Men kanske de nu får en lite tryggare tillvaro. I tisdags reste stadens miljövårdsbyrå två udda trafikmärken på Werner Söderströms gata, de första märkena som varnar för igelkottar. Officiella varningsmärken är de inte, men stadens miljöforskningschef, Carita Forsberg-Heikkilä, hoppas att bilisterna tack vare dem blir försiktigare och mera uppmärksamma på de små varelserna.- Särskilt nu på hösten då det är mörkt och regnigt är igelkottarna jättesvåra att märka om man inte kör långsamt, säger hon."

► Uusimaa 8.9.2010 (toim. Esko Riikonen): Porvoosta kuuluu kummia: Porvoo sai ensimmäisen siilivaroitusmerkin! Ympäristöntutkimuspäällikkö Carita Forsberg-Heikkilä huomasi, että Werner Söderströmin kadulla on jäänyt kesän aikana poikkeuksellisen moni siili auton alle. Niinpä kadulle pystytetään syksyn ajaksi kokeiluluontoisesti Varokaa siiliä -liikennemerkki. Se ei ole varsinainen asetuksen mukainen varoitusmerkki, mutta katuosaston suunnittelupäällikkö Kari Hällström on tehnyt siitä viranomaispäätöksen. Kiitokset sekä Caritalle että Karille! Ja kaikki Suomen kaupungit ottamaan esimerkkiä!

► Koululainen 8/2010 (toim.Inari Mykkänen): Ruokkiminen auttaa siiliä. Haastateltavana Siili kiikarissa -sivuston ylläpitäjä ja siilikirjailija Tuula Nyström, joka muistuttaa, että vaikka siiliä ruokkiikin, sitä ei tule kesyttää. Luonnonvaraisena se tarvitsee itsenäistä elämää.

► Ilkka 9.8.2010: Eläinrakas seinäjokelainen Tuuni Rauhala "löysi" siilin ja samalla uuden elämäntavan luonnonvaraisten piikkitakkien hoitajana. Asiantuntevan haastateltavan ja faktoista kiinni pitävän toimittajan laaja, etusivulle asti ulottuva juttu on otsikoitu Simppa on sisukas sinnittelijä.

► Alle 15-vuotiaat pojat potkivat kolme siiliä hengiltä, kirjoitti Ilta Sanomat 28.07.2010. Tietä ylittämässä ollut siiliperhe joutui julman eläinrääkkäyksen uhriksi Tornion Raumossa. Tapauksen nähnyt nainen teki tapauksesta ilmoituksen poliisille. Poliisi tutkii tapahtunutta ja muistuttaa siilin olevan rauhoitettu eläin, jonka tappaminen on eläinrääkkäystä ja rikos.

► Österbottens Tidning (14.7.2010, toim. Zigiti Klemens): kirjoitti De vill skydda cityigelkottar tarkoittaen kokkolalaisia Satu Siirilää ja Martti Virtasta, jotka huolestuivat Kustaa Adolfin kadun lukuisista siilikuolemista. Satu ja Martti pystyttivät vilkkaan kaksisuuntaisen kadun ajoratojen välisen puiston päätyyn omatekoisen kyltin Varokaa siilejä. Kyltti on revitty jo pari kertaa pois ja Kokkolan paikallislehdessä syntyi kiivas keskustelu kylttien puolustajien ja vastustajien välillä. Satu Siirilä sanoo: "Jag märker att jag börjar respektera djur och natur allt mera ju äldre jag blir. Det har gått så långt att när jag ser en död igelgott någonstans, måste jag ta hem den för begravning på min gård..."

► Kustaa Aadolfinkadun siilikylteistä kirjoitti myös Keskipohjanmaa 9.7.2010. Satu Siirilä on ruokkinut siilejä jo 20 vuotta ja vaikka ensitapaaminen olikin kivulias (siili puraisi Satua varpaasen) suhteesta on tullut pysyvä ja antoisa. Satu kiittelee Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito -kirjaa sekä Siili kiikarissa -verkkosivustoa.

► Kotimaa 11.7.2010: Toimittaja Sanna Ryynänen kirjoittaa otsikolla Hyvästi kaunis puutarha kotiloiden rynnistyksestä puutarhoihin. Lähinnä lehtokotilo on lisääntynyt, mutta myös espanjansiruetanaa tavataan yhä useammin. Artikkelissa emeritus professori Heikki Hyvärinen (Joensuun yliopisto) arvelee, että koska kotilot ovat helppoa ravintoa, niiden määrän lisääntymisellä on merkitys erityisesti vieroitetuille poikasille. "Jos kotilokanta kovasti lisääntyy, viiden vuoden kuluttua voi näkyä viitteitä siilikannan kasvusta", hän toteaa.

Tämä olisi tietysti onnellista siilien kannalta, mutta koska vastaavasti siilin elämää uhkaava ilmastonmuutos (lämpimät talvet ja toistuva herääminen ilman mahdollisuutta lisätä heräilyssä menetettyä energiaa), pesäpaikkojen puute ja liikennekuolemat lisääntyvät vastavasti, uskaltaa Siili kiikarissa epäillä, ettei kotiloista ole suurta apua siilikannan kartuttamisessa.

► Maahanmuuttajia ja muita kaupungin nisäkkäitä -teemalla keskusteltiin Radio Yle 1:ssä Markku Heikkisen ohjelmassa ti 15.6.2010. Puheena olivat mm. siilit, ketut, kanit ja ilvekset. Paikalla Helsingin kaupungin ympäristötarkastaja Päivi Leikas ja tuholaistorjuntapalvelujen asiantuntija Janne Heikkinen sekä siilisivujen ylläpitäjä ja siilikirjailija Tuula Nyström.

► BBC Earth News 2.6.2010: Male and female hedgehogs prefer different gardens. Naarassiilit viihtyvät mieluummin pari- ja rivitalojen kuin omakotitalojen takapihoilla.Tällaiset puutarhat tarjoavat runsaasti ruokaa, mutta ovat turvallisempia, koska naarassiilit joutuvat pienemmällä todennäköisyydellä kaupunkimäyrän hyökkäyksen kohteeksti tai joutuvat koirien tai ihmisten häiritsemiksi. Urossiilit ottavat enemmän riskejä ja vaeltelevat todennäköisimmin suurempien omakotitalojen pihoilla löytääkseen uusia parittelukumppaneita, kertoo tutkimus, joka on julkaistu Animal Behaviour -lehdessä.

► Pojan valppaus pelasti siilin pulasta, otsikoi Pohjolan Sanomat 31.5.2010. Palomiehillä oli Vantaan Kartanonkoskella harvinaisen piikikäs pelastettava. Reipas miehenalku Jan Kumpurinne oli nähnyt metrin syvyydessä kyyristelleen siilin, jonka oloa ei varmaan miellyttänyt kymmensenttinen vesikerros kaivon pohjalla. Jan ilmoitti asiasta äidilleen, joka puolestaan soitti hätäkeskukseen. Asiansa osaavat palomiehet saivat säikähtäneen, mutta hyväkuntoisen veijarin pian pois ahtaasta vankilastaan. Tämän jälkeen piikikäs kaveri palautettiin takaisin luontoon.

► MTV.fi 13.5.2010 Kevään pohjoisin siili raportoitiin Lapin Kemijärvellä Luonto-Liiton kevätseurannassa.

► Siili karttaa siistiä pihaa (Keski-Pohjanmaa 11.05.2010 ) -artikkelin tarkoitus on hyvä ja pääasiakin otsikoinnin myötä kohdallaan, mutta muuten ovat monet faktat tässä artikkelissa pielessä: siili ei ole vaihtolämpöinen, se ei ole reviirieläin, se saa yleensä enemmän kuin 3-4 poikasta (km. 7), ruuaksi suositellaan vähäkalorista jauhelihaa ja silakoita (siilin ravinnon pitää olla mahdollisimman runsasenergistä, ja jos silakoita tarjotaan, ne pitää kiehauttaa, kasvisravintoa se ei varsinaisesti suosi (ks. lisätietoja Ruokinta).

► Joutsenon paikallislehti (6.5.2010) julkaisi pitkän Tiina Kinnusen kuvittaman ja Tuula Nyströmin kirjoittaman jutun Piikkitakin ahdinko. jutun voi tiivistää lauseeseen: on vain ajan kysymys, milloin rauhoitettu siilimme on uhanalainen.

► Samuel Fält, 8 v. Porista kertoo Satakunnan kansa -lehdessä 25.4.2010: "Me löydettiin tammikuussa ulkoa herännyt siili. Ollaan hoidettu sitä meidän varastossa. Se syö kissan ruokaa. Sanomme sitä Simoksi. Kerran Simo karkasi. Kun äiti meni viemään sille ruokaa, niin sitä ei ollut missään. Isä ja äiti seurasivat lumessa sen jälkiä naapurin pihan läpi illalla pimeässä. Oli ihme, kun se löytyi leikkipuistosta. Ps. Vapun aikaan Simo vapautetaan luontoon."

► Savo Yle.fi 20.04.2010: Sulo-siili horrostaa siilinjärveläisperheen varastossa. "Viime marraskuussa siilinjärveläinen Virpi Mertojoki huomasi koiria ulkoiluttaessaan yksinäisen siilin polun varressa. Siili oli ilmeisesti kevään poikasia ja Virpin mielestä se oli myös pulassa. Nyt Suloksi nimetty siilipoika asustaa perheen varastossa, kunnes se voimistuu tarpeeksi."

► MTV.fi 1.4.2010 Luonto-Liitto kertoo, että siilin heräämistä on todistettu Jyväskylässä ja Seinäjoella.

► Siilit heräsivät talviunilta Keski-Suomessa, huomioi Kesikisuomalainen 1.4.2010. Muuttolintujen tulo on selvästi myöhässä, eniten tulokkaita on nähty vasta lounaisrannikon tuntumassa. Peltojen sulamista odottelevat edelleen erityisesti töyhtöhyypät, kiurut ja kurjet. Hyönteisetkään eivät ole kömpineet koloistaan samaan tahtiin kuin aiempina keväinä, havaittiin Luonto-Liiton valtakunnallisessa kevätseurannassa viime viikonloppuna. Havaintoja tehtiin Keski-Suomen korkeudelle asti. Ensimmäinen kyy nähtiin Hämeenlinnassa. Talviunilta heränneitä siilejä tallusteli jo Jyväskylässä ja Seinäjoella. Kemiösaarella Lounais-Suomessa kevääseen oli herännyt myös mäyrä. Kevään etenemistä seurataan yli 40:n kasvi- ja eläinlajin ilmestymisen ja yleisyyden perusteella.

► Vartti-lehdessä 31.3.2010 toimittaja Pirjo Pihlajamaa käsitteli monen huolestuneen siilinystävän pohdiskelemaa asiaa, nimittäin sitä, miten siilit selviävät tästä runsaslumisesta ja erityisen kylmästä talvesta. Artikkelin pohjatiedoksi pyysimme lausuntoa myös tohtori Ilkka Koivistolta. Hän toteaa: "Pakkaset ilman lumipeitettä voivat olla kohtalokkaita ei vain siileille, vaan muillekin pienille nisäkkäille. Moneen kertaan on tutkittu, että pehmeän hangen alla maan rajassa lämpötila on nollan tienoilla, vaikka hangen pinnalla paukkuisi miinus kolmekymppinen." Pirjo tiivistää:"Mitään happiluukkuja ei tuhtiinkaan hankeen kannata talvipesän luona sorvata, ettei eläin häiriinny tai jopa vahingoitu."Hangen läpi suodattuu ilmaa varmasti horrostavan siilin tarpeiksi ja reilusti enemmänkin", huomauttaa tri Koivistokin.

► Etelä-Saimaa 21.3.2010 ja Etelä-Karjalan Vartti 24.3.2010 kirjoittivat lappeenrantalaisen Miia Rinteen hoidossa olevista siileistä, äskettäin eläinsuojeluvalvojan ilmoituksella tulleesta Simosta ja talvihorrostaan pannuhuoneessa viettävästä Hertasta. Miia mainitsee, että siilien hoito ei välttämättä ole halpaa, sillä eläimet on käytettävä eläinlääkärissä ja tarvitsevat usein lääkkeitä, kuten antibioottia ja loishäädön. Siilin hoito vaatii aikaa, rahaa ja jokapäiväistä panosta, mutta silti hän toteaa: "Se on yhtä aikaa haikeata ja antoisaa päästää siili takaisin luontoon kesän koittaessa."