11.7.2023
Siilistä mediassa 2014
► Kirjan pauloissa -blogi 5.12.2014:
► RCPCA News 24.11.2014: Vuoden 2014 syksyllä siilejä otettiin Suomessa hoitoon tavanomaista enemmän. Sama ongelma näyttää ollleen Englannissa. Somersetin eläinhoitolaan on tuotu 50 % enemmän siilipotilaita kuin edellisenä vuonna...
► Belber News 3.11.2014: People's Trust for Endangered Species (PTES) ja British Hedgehog Preservation Society (BHPS) ovat yhdessä tuottaneet 10 kohdan ohjeen puutarhan muuttamiseksi siiliystävälliseksi. Ohjeet löytyvät täältä:
http://www.hedgehogstreet.org/tips.php
► HS 19.10.2014: Voiko nurmikkoon istuttaa kukkia? Helsingin Sanomat selvitti mitä pihalle pitää tehdä syksyllä ennen talven tuloa. Puutarhan syystöitä koskeviin kysymyksiin vastasi mm. eläintenhoitaja Hanna-Maija Lahtinen Korkeasaaren villieläinhoitolasta. Jutussa kerrotaan, että siili tarvitsee kuivanpesän ja sille kannattaa haravoida iso ja paksu lehtikasa kuivaan paikkaan, ettei lumen sulamisvesi kostuta sen pesää. Siilille voi myös rakentaa esimerkiksi vesivanerista mökin, jonka vuoraa paksusti oljilla, kertoo lehti edelleen. Siili kiikarissa tarjoaa kuitenkin muita vaihtoehtoja em. pesälle: Talvipesän rakentaminen.
► Kaleva 4.9.2014: Siilien pelastusoperaatioita riittää - pieni Risto nukkuu vaelluskengässä Jäälissä. Lukijat ovat lähettäneet kuvia pienten siilinpoikasten pelastusoperaatioista. Hannu Vuontisjärvellä on kokemusta siilinhoidosta: 60 grammaa painanut Risto-siili tuli hänelle hoitoon 19. heinäkuuta. Se oli seikkaillut yksinään jääliläisen talon pihassa. Kokenut siilinhoitaja Seppo Pörhö otti Vuontisjärveen yhteyttä ja pyysi häntä Riston ottoisäksi...
► Ilta-Sanomat Matkat 27.8.2014: "Villieläinsairaalan hurjat selvitymistarinat: "Pikkusiili-ilmiö, ensimmäinen villisika ja haavoittunut joutsenen poikanen".Tämä kesä on on ollut poikkeuksellinen Korkeasaaren villieläinsairaalassa.- Viime kesään verrattuna villieläinsairaalaan on toimitettu lähes kolme kertaa enemmän apua tarvitsevia siilinpoikasia. Kaikkiaan siilipoikasia on tullut 94, kun vastaavana aikana viime vuonna niitä oli 34, kertoo eläintenhoitaja Anne Hirvonen Korkeasaaren villieläinsairaalasta. - Alkukesä oli kostea ja viileä, jolloin hyönteisiä, nilviäisiä ja matoja syövällä siilillä oli hyvä ravintotilanne ja poikasia on tullut paljon. Kuiva keskikesä on kuitenkin ajanut emot kauemmas ravinnonhakuun, jolloin ne ovat voineet menehtyä tapaturmaisesti tai päätyä eläinten ruoaksi. Voi olla, että jos emo on viipynyt pitkään ravinnonhakureissulla, poikaset ovat nälissään lähteneet pesästä etsimään emoa ja löydetty sitten harhailemasta. Hirvosen mukaan ihmiset myös tietävät nykyään, että villieläinsairaalaan voi toimittaa apua tarvitsevia eläimiä, jolloin niitä tulee enemmän. Yhdessä siilipoikueessa voi olla jopa 11 poikasta ja aluksi ne ovat vain pesän suojissa. Myöhemmin poikaset kuitenkin liikkuvat emon mukana ja voi olla että tällöin yksittäisiä poikasia eksyy matkasta. - Siilejä jää kiinni myös marjapuskien suojaverkkoihin. Hirvosen mukaan sairaalaan toimitetut poikaset ovat usein olleet ilman ravintoa useita päiviä. Monesti poikaset ovat pahasti kuivuneita ja elvytetään ensin nesteyttämällä. Nesteytyksen jälkeen pieniä poikasia ruokitaan korvikemaidolla. Vieroitusikäisillä poikasilla on jo hampaat, joten niille tarjotaan kiinteää ravintoa, kuten esimerkiksi kissanruokaa. - Ihmisten olisi hyvä tietää, että useimpien siilien vatsa ei kestä viljaa. Käytännössä ne siis kärsivät keliakiasta. Siten ruoan tulee olla lihapitoista ja täysin viljatonta. Villieläinsairaalassa siilit syötetään puolikiloisiksi ennen kuin lasketaan takaisin luontoon. - Siilit vapautetaan löytöpaikalle. Jos paikka on huono ja esimerkiksi vilkasliikenteisten teiden vieressä, siileille on etsitty parempi vapautuspaikka..."
► Aamulehti 22.8.2014: Siilin yli ajanut taksi ei saanut valituslupaa. Turun hovioikeus päätti ettei se myönnä jatkokäsittelylupaa siilin yli ajaneelle taksinkuljettajalle. Pirkanmaan käräjäoikeiden ratkaisu jää siten pysyväksi. Oikeus piti todistajan kertomusta loogisena ja pikkutarkkana ja siten luotettavana. (Ks. alla Aamulehti, 10.4.2014: Matkustaja käräytti, kun kuski ajoi siilin yli tahallaan.)
► Länsi-Savo 19.08.2014: Siili Suhosen rankka terassikesä - lihotuskuuri vielä kesken. Savonlinnan oma terassiherra tai -rouva Suhonen, hoippuu jalalta toiselle ravintola Sarastron pihalla. On kesän viimeinen terassiviikonloppu Sarastrossa, ja vakioasiakas Suhonen on vauhdissa.Se nuuhkii ympäristöään ja ihmisiä pelottomasti ja rapsuttaa mahaansa miehekkäästi Homer Simpsonin tapaan...
► Aamulehti, Lukijalta 17.8.2014: Päivän kuvana on siili ja kuvatekstissä kerrotaan, että siili kerää jo nyt vararavintoa talvehtimista (horrostamista, huom. Siili kiikarissa) varten. Luonnosta ei aina löydy tarpeeksi syötävää, joten ihmisen antimet maistuvat.
► Aamulehti, Luonto 4.8.2014: Marjat maittavat mesikämmenelle ennen talviunia -jutussa haastatellaan eläinlääketieteen tohtori Heidi Kinnusta Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Jutussa huomautetaan, että jos siiliä haluaa auttaa, se on viisasta tehdä juuri elokuusta eteenpäin, sillä ruoka menee siilillä ikään kuin pankkiin. Johanna Sydänojan jutussa kerrotaan myös, että n. puolet siileistä kuolee talvihorroksen aikana. Mitä pienenmpi siili, sitä todennäköisemmin ruoka loppuu kesken horroksen aikana. Hyvä paino siilille on n. 800 g.
► HS 4.8.2014: Pihaeläimet janoavat vettä - vesiastian tulee olla niin matala, että hiirikin pääse sieltä pois. - Siilit ja pikkulinnut hakeutuvat helposti pihoihin. Jos niille laittaa vettä, ne voi saada jäämään sinne omaksi iloksi, ja se niiden oloa helpottaa, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava. Siilille helle voi olla kohtalokasta. - Jos siili joutuu juoksentelemaan pitkiä matkoja veden perässä, se ei pystyniin hyvin keräämään vararavintoa talveksi. Vesi tulee vaihtaa päivittäin.
► Aamulehti 30.7.2014: Paras pelätin vaihtaa muotoa ja paikkaa kirjoittaa toimittaja Marja -Riitta Vuorela ja muistaa muistuttaa, että kun lintuverkko kiinnitetään marjapensaan suojaksi maahan asti, on pidettävä huolta, etteivät siilit jää verkkoon kiinni. Siili kiikarissa ehdottaa, että verkot kiristetään marjapensaan alle niin, etteivät ne ulotu lainkaan maahan. Verkko ei saa jäädä mistään kohdin irralliseksi, muuten siitä tulee ansa linnuille.
► Aamulehti 18.7.2014: Korkeasaaressa ennätysmäärä orpoja siilejä -otsikolla lehti kirjoittaa, että Korkeasaareen on viimeisen viikon aikana tuotu 75 orvoksi jäänyttä siilinpoikasta. Korkeasaaren eläintarhan kuraattori Kristina Renqvist kertoo, että valtaosa tuoduista poikasista on selvinnyt ensimmäisistä päivistään. Poikasten kunto vaihtelee sen mukaan, kuinka pian emon kuoleman jälkeen ne on löydetty.
► Metro 17.7.2014: 75 orpoa siiliä hoidossa Korkeasaaressa. Korkeasaaren villieläinsairaalaan tuotiin 75 orvoksi jäänyttä siilin poikasta viime viikolla. Poikasia on nyt hoitolassa enemmän kuin normaalivuosina. Korkeasaaren mukaan eräässä hoitolaan tuodussa poikueessa oli 11 poikasta, kun tavallisesti niissä on keskimäärin viisi poikasta. Valtaosa hoitolaan tuoduista poikasista jäi orvoksi pian syntymänsä jälkeen. Useimmiten poikaset jäävät orvoksi, kun niiden emo kuolee jäätyään auton alle, eläintarhasta kerrotaan. Muuten viileä ja sateinen alkukesä on ollut siileille suosiollinen, ja ne ovat löytäneet hyvin hyönteisiä ja matoja ravinnoksi. Siilit viihtyvät ympäristöissä, joissa niille löytyy ravintoa sekä piilopaikkoja, pusikoita ja heinikkoa. Liian siisteissä ympäristössä tai lyhyiksi leikatuilla nurmikoilla siilit eivät menesty, Korkeasaaresta kerrotaan.
► Iltalehti 12.7.2014: Pienet siilit saivat suojapaikan. Siiliemon kuoltua liikenteessä Zilliacuksen perhe otti huostaansa viisi poikasta. Poikasten hoito ei ole helppoa ja viisaasti perhe toimittikin henkiin jäänneet poikaset Korkeasaareen.
► Iltalehti 11.7.2014: Orvot siilinpoikaset saivat suojapaikan - katso hellyttävät kuvat! Auton alle jääneen siiliemon jälkikasvu oli kokea armottoman kohtalon luonnon ja liikenteen armoilla. Piikikkäälle pesueelle löytyi turvapaikka porvoolaisnaapurustosta, jossa vieraat otettiin ilolla vastaan. "- Siilinpoikaset löytyivät naapurin pihalta viime lauantaina. Pian selvisi, mitä juhannuksen tienoilla syntyneen poikueen emolle oli käynyt, Minna Zilliacus kertoo. Yhdessä naapurinsa kanssa Zilliacus päätti ottaa poikaset huostaansa. Pienen pienten siilinpoikasten rivit harvenivat jo pian ensikohtaamisen jälkeen, kun harakka vei yhden mennessään. Perheet päättivät suojata hoidettavat vanhalla marsunhäkillä ja kartuttaa siilitietouttaan internetistä sekä Korkeasaaren eläintarhasta saaduilla tiedoilla. Tuttavapiirissä sattui olemaan myös lemmikkisiiliharrastaja, jolta perheet saivat arvokkaita vinkkejä. Siilit toivat tullessaan mielenkiintoisen kohtaamisen luontokappaleiden kanssa. Kesälomalaisilla on riittänyt tekemistä, sillä siilejä pitää ruokkia jatkuvasti. - Molemmilla perheillä on 11-vuotiaat lapset, jotka ovat osallistuneet siilien hoitamiseen. Alusta alkaen olemme sanoneet, että siilit ovat luonnoneläimiä eivätkä lemmikkejä, Zilliacus sanoo. Siilit saivat lapsilta huolenpidon lisäksi nimensä: Shyki, Skiper, Stuart, Moukari ja Voltti."
Humanity stands slack-jawed before the fossils of giant animals and birds that once roamed the world, striking terror into the hearts of proto-mammals large and small. And few were as tiny as the dinky fossil hedgehog discovered in Canada, of which a whole family could have fit comfortably in the palm of your hand.This tiniest of all known hedgehogs was all of 2 inches long in full-fledged adulthood, and that's counting the cute little spikes it may or may not have had. Hedgehogs are known for their protective coating of quills but these fossils were too deteriorated to show whether or not Silvacola acares had any.Primitive hedgehogs in Europe of the time had bristly hair, so Silvacola may have had it as well, says University of Colorado paleontologist Jaelyn Eberle.Silvacola lived 52 million years ago in a rainforest in northern British Columbia, at a time that the planet was especially warm. Its scientific name means "tiny forest dweller."To be accurate, Silvacola never saw dinosaurs, it seems. It lived roughly 13 million years after an asteroid wiped out the dinosaurs and left the mammals as the dominant land animals.About the length of your thumb, the wee hedgehog supped on bugs, plants and maybe seeds, paleontologists surmise."We were surprised by its tiny size, and frankly it threw me for a while and made it difficult to identify," said Eberle, one of the researchers in the study published in the Journal of Vertebrate Paleontology."Today's hedgehogs, and especially the ones that are kept as pets, are considerably larger. The smallest living hedgehogs are about 4 to 6 inches long, not including the tail, Eberle said, "but the moonrats can actually be upwards of 18 inches long and weigh a few pounds."Moonrats look like nothing so much as albino shrews, with long snouts and beady black eyes. Some have grey and black coloring as well. Despite their attractions, one doesn't want to pick on up for a cuddle because, reportedly, they reek..."
► Aamulehti, Luonto 30.6.2014: Otsikolla Piikikäs pallero on pihamaan ilostuttaja kirjoittaa toimittaja Juuso Taipale siilin elämän monista haasteista ja kertoo myös, että Siili kiikarissa -sivuilta löytyy paljon hyvää siilitietoa.
► Aamulehti, Moro 29.5.2014: Pihakärppä pelottaa perheitä. Kärppä havaittiin ensimmäisen kerran huhtikuun lopussa. Tuolloin kärppä ujutti määrätietoisin ottein siiliä Helin kodin terassin alle. Metsästäjä selvitti, että kärpällä on pihojen läheisyydessä pesä ja poikaset, joille se raatoja kuljettaa. Terassi oli siis luultavasti vain yksi pysäkki siilinraadon matkalla pesälle.
► Suomen Luonto 29.5.2014, Kysy luonnosta, Ilkka Koivisto vastaa: "Syökö supikoira siilejä? Asun omakotitalossa, jonka tontti on louhikkoinen. Sinne on pesiytynyt supikoira. Onko supikoira vaaraksi siileille? Ainakin viime kesänä siilejä oli perin vähän.
Supikoira on Suomessa viitisenkymmentä vuotta asustanut uudistulokas, siili on vanhempaa perua. Supikoirien määrä on kasvanut niin suureksi, että jos niistä olisi merkittäväksi siilikannan harventajaksi, sen olisi pitänyt jo näkyä. Kaarina Kauhala on tutkinut supikoiraa sen “ytimiä ja munaskuita myöten”. Hänen mukaansa siilien osuus supikoiran ravinnossa on olematon. Keskustelimme asiasta puhelimessa ja totesimme, ettei supikoira taida tohtia edes yrittää ottaa siiliä hengiltä, mutta saattaa hyvinkin ottaa eineekseen yliajetun siilin maantieltä. Ketun ja mäyrän ravinnossa siilillä on joltinenkin osuus niillä seuduilla, joissa piikkiturkki on runsaslukuinen. Kettu ja mäyrä pystyvät tappamaan siilin, joskin on ilmeistä, että niiden on temppu opeteltava ja tämä opintie voi alkuun olla kivulias. Siilien vähyys kesällä 1999 johtui erittäin todennäköisesti siitä, että siilit joutuivat poikkeuksellisen pitkään jatkuneen kuivuuden takia hakeutumaan tavallisilta asuinsijoiltaan kosteina säilyneisiin paikkoihin, joissa vielä oli saatavilla niiden pääravintoa: lieroja, etanoita ja kookkaita hyönteisiä." Julkaistu Suomen Luonnossa 7/2000
►Iltasanomat 20.5.2014: Röyhkeä siili lipitti 2-vuotiaan Aten maidot suoraan nokkamukista! Atte, 2, istui iltapäivällä katselemassa lastenohjelmia kotinsa terassilla Helsingin Pukinmäessä. Jossakin vaiheessa pojan maitoa sisältänyt nokkamuki pääsi kierähtämään lattialle. Tilanne ei jäänyt huomaamatta pihalla asustelevalta siililtä...
► Lowestoft Journal 17.5.2014: Suffolk Wildlife Trust on pyytänyt kansalaisia ilmoittamaan siilihavaintonsa (elävät, kuolleet, ei siilejä) Suffolkin alueella. Havaintoja on kirjattu kiitettävästi ja säätiön sivuilla on nähtävissä kartta, joka täydentyy havaintojen myötä. Kartoitus päättyy vuoden kuluttua.
► Förmaaki ja puutarha -blogi 7.5.2014: Piikkipallon puheenvuoro.
► Aamulehti, Lukijalta 2.5.2014: Nimimerkki Kaarina Pajukanta "uusautoilija", Tampere, kirjoittaa autoilevansa teillä, joita koskee 30-70 km/h nopeusrajoitus. Aina kun jo kaukaa tiellä tai tien poskessa näkyy jokin epämääräinen mytty, hänelle nousee pala kurkkuun: mikä se on tällä kertaa? Yliajettu orava, siili, jänis vai kissa? Nimimerkki vetoaa autoilijoihin, että eläimet pääsisivät ihmisten rakentaman tien yli eivätkä hengestään. "Olkaamme tarkkaavaisia ratissa ja kaasujalan kanssa."
► Ylä-Kainuu 23.4.2014: Siili taaperteli Kaariahossa. Suomussalmelainen Pentti Kinnunen lähetti ottamansa kuvan siilistä, jonka hän näki Kaariahossa, lähellä Kuivajärven tietä. Siili on harvinainen Suomussalmella…
► Aamulehti, 10.4.2014: Matkustaja käräytti, kun kuski ajoi siilin yli tahallaan. Toukokuun lopulla 2013 taksinkuljettaja lähestyi Nekalantietä ylittänyttä siiliä. Etupenkillä istunut matkustaja huomasi katua hiljalleen ylittäneen siilin noin 50 metrin päästä ja huomautti kuljettajaa. Kuljettaja hidasti ja lähes pysäytti auton, kun lähestyi siiliä. Kuljettaja näki siilin hyvissä ajoin, koska toukokuun viimeinen yö oli valoisa. Lähempänä siiliä taksinkuljettaja kuitenkin kiihdytti uudestaan ja matkustajan mukaan ajoi tahallaan siilin yli. Auton oikeanpuoleiset renkaat tappoivat siilin. Matkustaja kysyi kuljettajalta, miksi hän ajoi siilin yli. Kuljettaja sanoi, että hän halusi tarjota variksille syötävää. Kuulusteluissa taksinkuljettaja kuitenkin väitti yrittäneensä väistää siiliä. Kuljettaja ei jäänyt tarkastamaan renkaan alle jääneen siilin kuntoa, vaan jatkoi matkaa. Todistajana oikeudessa esiintyneen matkustajan mukaan tilanteessa ei ollut mitään epäselvää, kuljettaja oli tahallaan ajanut rauhoitetun eläimen päälle. Matkustaja oli seuraavana päivänä käynyt uudelleen yliajopaikalla, mutta siilistä oli vain jäljet paikalla. Pirkanmaan käräjäoikeus määräsi taksinkuljettajalle luonnonsuojelurikoksesta 400 euron sakot. Luonnonsuojelurikoksen tunnusmerkistö täyttyy, koska siili on rauhoitettu eläin. Sakot koostuivat 20 päiväsakosta. Kihlakunnansyyttäjä Jari Kukko ei muista uraltaan vastaavia tapauksia. Hänen mukaansa rauhoitettuja eläimiä jää autojen alle vahingossa, mutta rikos vaatii tahallisuutta. Luonnonsuojelurikos tutkitaan, jos joku sellaisesta ilmoittaa poliisille. Jos syytekynnys ylittyy, tapaus käsitellään oikeudessa.
Faktatietona kerrotaan, että siili tuli lajina Suomeen Ahvenanmaan, Viron ja Ruotsin kautta 1900-luvun alkupuolella. Laji on rauhoitettu sen uhanalaisuuden perusteella suurimmassa osassa Euroopan maista. Suomessa siilit elävät asutetuilla alueilla. Maaseudulla siilejä ei juuri ole. Toimittaja Isotalolle kiitos muutoin huolellisesti laaditusta jutusta, hieman tarkennusta siilin Suomeen tulosta Siili kiikarissa -sivuilta: Levinneisyys, siili vieraslajina
► Suomen Luonto Kysy luonnosta 26.2.2014, Ilkka Koivisto: Kammotuksesta lemmikiksi. Luin, että kun siili tuotiin Suomeen 1800-luvulla, ihmiset kammosivat sitä. Nyt siitä on kuitenkin tullut koko kansan lemmikki. Eikö siili olekaan meillä alkuperäinen eläin?
► Yle uutiset Kotimaa 13.2.2014: Väitös: Siili kaivaa syyspesiä ja liikkuu laajalla alueella. Siilien elinpiiri on Suomessa laaja ja niillä on neljä erilaista pesää. Tämä selvisi Anni Raution väitöstutkimuksessa, jossa seurattiin vuosien ajan itäsuomalaisten siilien liikkumista ja elinympäristön käyttöä piikkeihin kiinnitettyjen radiolähettimien avulla. Tutkimuksen mukaan urossiili liikkuu keskimäärin noin 100 hehtaarin ja naaras yli 50 hehtaarin alueella. Syyspesät oli uusi löytö. Siili kaivaa syyspesän mielellään esimerkiksi puun juurella olevaan sammalmättääseen. Syyspesien rakentamisen aikaan siilin aktiivisuus laskee. Se ei niinkään etsi enää ravintoa, vaan rakentaa pesiä, joissa voi viettää useammankin vuorokauden putkeen. - Ja yksi näistä syyspesistä valikoituu sitten talvipesäksi, Rautio kertoo. Syyspesien kanssa touhuaminen on siilille ilmeisesti valmistautumista pitkään horrokseen, joka Joensuun korkeuksilla kestää jopa kahdeksan kuukautta.
► MTV Kotimaa 23.01.2014: Lumiaura jyräsi kodin - siili heräsi kesken unien. Suomen Löytöeläinapu on löytänyt talven ensimmäisen kesken talviunien herätetyn siilin. Lumiauran herättämä siili otettiin talteen ja se voi hyvin. Lumiaura oli tonäissyt siilin talvipesänä pitämää risukasaa. Pesässä oli ohut lumikerros päällä ja siili sieltä sitten heräsi ja oli ihan paniikissa, kertoo vapaaehtoinen luonnoneläintenhoitaja Hannele Mäkinen...