Siilistä mediassa julkaistua v. 2015

Puuttuuko tietoja? Anna vinkki!

ESS 4.8.2015, Esalainen: Mervi Pasanen kehottaa pakinassaan Hiljennä vauhtia, siili on tiellä nostamaan kaasujalkaa: "...Minun mielestäni nähkääs ihmisellä ei saa olla niin kiire, ettei ehtisi hiljentää sen verran, että pienet ehtivät alta pois. Oli kyseessä sitten kotikadun lapsi, kissa, koira tai siili. Etenkään se siili, koska se on hidas ja on autoa vastaan täysin puolustuskyvytön. Sen ainoa mahdollisuus puolustautua on mennä kerälle ja nostaa piikit pystyyn. Se on auton massaa vastaan toivottoman alivoimainen. Ei sen puoleen että lapsi, kissa, koira tai edes aikuinen olisivat sen enempää vahvoilla kuin se siilikään. Jotenkin vain auton yliajaman siilin näkeminen riipaisee: eikö se kuskin jalka nouse kaasupolkimelta sen vertaa, että antaisi harmittomalle luontokappaleelle aikaa ehtiä tien yli..."

Etelä-Suomen Sanomat 29.7.2015, Saana Huhtala: Siilinpoikaset pelastettiin Antinmäellä. Palkion perhe löysi neljä kylmettynyttä siilinpoikasta ja vietiin hoitoon Orimattilan luonnonvaraisten eläinten hoitolaan. Sari Valtasen hoidossa on parhaillaan 67 poikasta ja 8 aikuista siiliä. Vuosittain hän hoitaa 70-100 loukkaantunutta tai orpoa siiliä. " Meillä on ollut siilejä jopa Oulusta asti horrostamassa talven yli. Korkeasaaressa on ainoa valtion tukema villieläinsairaala, joka hoitaa myös nisäkkäitä. Linnuille taas hoitopaikkoja on useampia. Suuri osa työstä jää siis vapaaehtoisten vastuulle. Siilejä tulee paljon esimerkiksi pääkaupunkiseudulta, Päijät-Hämeestä ja Keski-Suomesta", Valtanen kertoo.

Aamulehti 19.7.2015: Kronikassaan Suojellaan luontoa luonnolta Jouko Jokinen kirjoittaa vieraslajeista ja murehtii siilien kohtaloa tulokaslajina. Siili kiikarissa -sivuilla on epäilty, ettei siili välttämättä ole vieraslaji: ks. Levinneisyys, Siili vieraslajina.

Kainuun Sanomat 11.7.2015: Kainuun Sanomissa Teemu Rauhala kirjoittaa samasta aiheesta kuin Satakunnan Kansa toukokuussa otsikolla Tappajaetana tuhoaa jo Pohjois-Suomessakin. Tässäkin artikelissa siilin arvellaan syövän espanjansiruetanoita. Hyönteissyöjän hampaille suurikokoinen etana on varsin sitkas pala: etanoista ja kotiloista siilin ruokavaliossa ks. Siili ja etanat ja kotilot.

ESS 11.7.2015, Esalainen: Minna Krupkan pakinassaan Tule takaisin, pihan hyötyeläin huhuilee siilien perään: "Kesän korvalla ensimmäisenä valoisana iltana sen oivalsin. Pyöräilin kohti kotia, kun pusikossa kahahti. Olin aivan varma, että näen siilin. Ikäväkseni erehdyin. En nähnyt siiliä, enkä ole nähnyt sittemminkään.Tarkemmin kun mietin, en muista nähneeni siilejä pitkään aikaan. En viime kesänä, enkä varmaan sitäkään edeltävänä. Aiemmin niitä kyllä näkyi kotikulmillani, omakoti- ja rivitalolähiössä Lahden ydinkeskustan ulkopuolella. Nyt ei ole näkynyt elävää eikä raatoa. Lyhyt kysely lähipiirille osoitti, ettei siilejä ole nähty sielläkään. Vain yksi oli onnistunut pikkupiikikkään näkemään. Siitä oli todisteena kännykällä otettu kuva, niin erikoinen asia se oli.
Missä ovat nuo matalajalkaiset, erikoiset mutta hellyttävät eläimet? Siilit, joiden pikkuruisista silmistä näkyi ainakin arkuutta jos ne viilikupin yltä tavoitti. Silloin, kun internet ei ollut joka kodin ylellisyys, siilit saivat itselleen sopimatonta tarjoilua varmasti useammassakin pihabaarissa. Oikeasti siili on enemmänkin lihansyöjä, eivätkä maitotuotteet sille sovi. Siilien suojeluun kannustava Siili kiikarissa -sivusto ehdottaa tarjoilemaan kissan tai koirien kuivapapanoita veteen liotettuna.
Englannissa siilikannan kato on jo vahvistettu. Siellä siilien määrä on vähentynyt kolmanneksella 2000-luvulla. Uhanalaisten lajien tutkimukseen perehtynyt säätiö People’s Trust for Endangered Species pitää tätä 2013 julkistettua tietoa erittäin vakavana asiana. Myös Suomessa epäviralliset tutkimukset esittävät kannan vähentyneen. Asia huutaa tarkempaa tutkimusta. Sitä odotellessa omat siilihavaintonsa voi käydä ilmoittamassa Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-tietokantaan..."

Natura 3/2015 -lehden lajiesittelyssä Hannu Eskonen esittelee eurooppalaisen siilin ja samalla Siili kiikarissa -sivuston.

Satakunnan Kansa 31.5.2015: Lehden hyötysivuilla kehoitetaan hävittämään kotilot ennen kuin ne ehtivät munia ja mainitaan, että kotiloiden luonnollisia torjuntakeinoja ovat mm. siilit. Siilit syövät varsin vähän kotiloita ja etanoita, hyvästä syystä: ks. Siili ja etanat ja kotilot

Aamulehti 27.5.2015: Aamulehden Kulttuuri-osiossa esitellään esikoiskirjailija Briitta Hepo-Ojan nuortenkirja Siilin kuolema. Kirjan päähenkilö 15-vuotias Arttu on paikalla, kun isä ajaa siilin yli. Siilin kuolema saa nostaa yksinäisen Artun ongelmat pintaan.

Karjalainen 10.5.: Hannu Karjalainen kuvailee artikkelissaan siilipariskunnan lemmenpuuhia, jotka kestivät koko yön, eikä kuvaaminenkaan niitä häirinnyt.

Karjalainen 28.3.2015: Lehden vakituinen luontoartikkeleita kirjoittava Hannu Kauhanen mainitsee, että ensimmäinen siili käväisi pihapiirissä jo 28.3. ja ruokaili lintulaudan alla. Kevään merkki tämäkin, toteaa Hannu.

Aamulehti, 26.2.2015: Lehti otsikoi Pirkanmaalla harvinaisen leuto talvi ja kertoo, että Markku Harjun Nordic Wildlife Care -villieläinhoitolaan on tullut paljon soittoja siileistä, jotka ovat joutuneet lähtemään veden tuhoamista pesistään.

Aamulehti, Kulttuuri, 21.2.2015: Esikoiskirjalija Anni Kytömäen haastattelussa kirjailija mainitsee lukeneensa romaanin, jossa siili liikkuu 1800-luvun puolivälin Asikkalassa, eikä se hänen mukaansa pidä paikkansa. Asia ei ole niin yksinkertainen. Vanhojen käsikirjojen mukaan siilejä on tuotu 1800-luvulla Suomen etelä-rannikolle sekä Baltiasta että Ruotsista.
Siili on mainittu ensimmäisen kerran Suomen esim. lehdistössä v. 1879 ja professori Ilkka Koivisto on epäillyt siiliä jopa alkuperäissuomalaiseksi: ks. esim. Siilin levinneisyys.

Satakunnan kansa 25.1.2015, Viikonvaihde: Esittelee Markku Harjun, luonnonvaraisten eläinten hoitajan, joka on perustanut villieläinhoitolan Raippaluotoon. Harju on jo vuosia hoitanut lukuisia luonnonvaraisia, myös siilejä.