11.7.2020

► Yle Uutiset Kotimaa 24.12.2015, Juho Liukkonen: Älä huolestu hortoilevasta siilistä – piikikäs lyllertäjä voi innostua liikkumaan talven keskelläkinMetsien siimeksessä saattaa näkyä tänä vuonna kuitenkin vipinää, koska leuto talvi saattaa häiritä eläinten talvehtimista. Poikkeuksellista siilien herääminen talvihorroksesta ei kuitenkaan ole. "Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja Jarmo Lautamäki ounastelee, että löytöeläinkoti tulee saamaan tänä syksynä useita puhelinsoittoja siileistä, joiden talvehtiminen on häiriintynyt. Hän vastaa eläinsuojeluyhdistyksessä luonnonvaraisten eläinten hoidosta.
– Hoidan näitä siilejä ja horrospesässä on yksi siili on herännyt kesken horroksen. Yleensä, kun lämpöaalto tulee, siilit lähtevät hortoilemaan pesässä.
Etenkin nuorten siilien tilanne huolettaa häntä. Herääminen vaatii horrokseen vaipuneilta siileiltä paljon energiaa ja siili saattaa kulkea pitkänkin matkan ravinnon perässä. Jos siili joutuu lähtemään monta kertaa liikenteeseen, se laihtuu. Vaarana on myös, että siili saattaa eksyä kauas pesästään ja hyönteisravintoa on heikommin tarjolla talvella. – Vanhemmilla siileillä herääminen ei aiheuta ongelmia, mutta loppukeväästä syntyneillä tulee haasteita. Nuori siili rakentaa jonnekin ojan perälle ensimmäistä kertaa pesän ja kuvittelee pystyvänsä viettämään talven siellä. Kun siili herää horroksestaan, niin se lähtee etsimään ravintoa. Pelkään, että jos tulee yhtäkkiä kymmenen astetta pakkasta, niin pesästään lähteneillä nuorilla siileillä on erittäin huonot oltavat, Lautamäki ounastelee. Se, että siili herää horroksestaan kesken talven, ei ole harvinaista. Siilejä tutkinut Anni Rautio kertoo, että siilin talvihorros ei ole jatkuva tila, johon vaivutaan syksyllä ja josta herätään keväällä. Etelässä siilien horrostila on jaksottaista ja siili saattaa liikkua myös lumen tultua pesästään monta kertaa. Siilin horros on luonteeltaan sellaista, että siilin elintoiminnot vilkastuvat ajoittain. Heräämisen aikana siili hävittää elimistöön kertyneitä kuona-aineita. Tyypillistä myös on, että siili on rakentanut useamman pesän syksyllä ja saattaa vaihtaa pesästä toiseen kesken talven. Rautio korostaa, että siiliä pitää auttaa, jos se on huonovointisen näköinen. Muuten liikkeellä olevista siileistä ei tarvitse huolestua. – Ei se ole katastrofi, että siili poistuu pesästään. Tärkeintä on, että se löytää takaisin. Tietysti voi olla ikävää siilin kannalta, jos on paljon lunta ja kaikki sulaa ja vettä menee pesään. Ilmastonmuutoksen vaikutusta siileihin ei tunneta. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta siilien kantoihin ja elämään ei ole paljon tutkimustietoa. Yhden erikoisen talven perusteella ei voida vielä arvioida kuinka leudommat talvet vaikuttavat siilin käyttäytymiseen ja talvehtimiseen. – Isossa-Britanniassa siilit ovat vähentyneet. Siellä siili on ollut kaupunkien lisäksi myös maaseutujen laji ja pienipiirteinen peltoympäristö on vähentynyt. Suomessa siili on erityisesti ihmisten seuralaislaji ja viihtyy ihmisten läheisyydessä. Voi olla, että kanta leviää yhä pohjoisemmaksi, mutta tästä asiasta tiedetään hyvin vähän. Rautio muistuttaa, että se, että lunta ei ole, voi olla myös siilille etu. Siili pystyy rakentamaan tarpeen tullen uuden pesän talvehtimista varten vielä myöhään talvella, kun lunta ei ole haittana.
Lautamäki suosittelee, että jos näkee talvella ulkona siilejä ja jos on mahdollisuus ruokkia niitä, niin tarjolle voi asettaa esimerkiksi veteen liuotettuja kissanraksuja tai kissan purkkiruokaa. Kuivaruokaa ei saa tarjota, koska se voi turvota siilin vatsassa. Rautio puolestaan toteaa, että siilejä voi ruokkia, mutta kohtuus on hyvä muistaa.
– Siili on yksineläjä. Se viettää toisten siilien kanssa aikaa keväällä kiiman aikaan. Emo toki ruokkii myös poikasiaan. Muuten siilit viettävät itsekseen aikaa. Kun on keinotekoisesti ruokaa tarjolla, ruokapisteille kerääntyy nopeasti kymmeniä siilejä. Tästä on siilille haittaa, koska silloin siilit tartuttavat toisiinsa helposti tauteja ja loisia. – Hyvä hygienia siis kannattaa muistaa siilejä ruokkiessa. Jos siilejä ja siilin ulosteita käsittelee paljain käsin, saattaa saada taudin. Kannattaa pitää siis hanskoja käsissä ja siivota ruokintapaikkoja useasti."

►Yle Uutiset Ilmiöt 31.8.2015, Anne Elhaimer: "Siilirinki pelastaa luonnonvaraisia tuhisijoita. Virpi Aho pelastaa Seinäjoella siilejä, jotka menehtyisivät ilman hänen apuaan viimeistään talvella. Loukkaantuneiden ja alipainoisten siilien hoitaminen vaatii sitoutumista ja vastuuta, ja nyt siilien hoitamiseen on valjastettu myös siilirinki. Seinäjokelaisen Virpi Ahon pihapiirissä on siileillä hyvät oltavat. Pihaan on rakennettu parikin aitausta tuhisijoille sekä ruokailua että levähtämistä varten. Päivällä auringonpaisteessa piikkipalloja ei kuitenkaan näy, koska siili on yöeläin. Aho ruokkii siilejä kissojen märkäruoalla ja liotetulla nappuloilla. Parhaimpina kesinä pihassa on ruokaillut jopa kuutisentoista siiltä illan aikana. Ahon siili-innostus alkoi nelisen vuotta sitten jalkansa loukanneesta siilistä, joka tuli kutsusta luo ja parantui ruokinnan ansiosta. – Siitä innostustuneena aloin ruokkia ja otin paljon selvää asioista, Virpi Aho muistelee. Nyt pihaan on jätetty myös luonnonvaraisia alueita ja hyviä talvehtimispaikkoja siileille. Tänä kesänä siilejä on ollut kuitenkin vähemmän kylmän sään takia. Tervettä siiliä ei auteta. Ensimmäinen ja tärkein sääntö on tunnistaa eläin, joka apua tarvitsee. – Missään nimessä koskaan ei saa ottaa tervettä siiliä lemmikiksi tai hoitoon, Aho korostaa. Siilimamma Virpi Aho pelastaa loukkaantuneita ja alipainoisia siilejä elämään. Hän korostaa, että mitään luonnonvaraista eläintä ei saa kuitenkaan ottaa hoitoon ilman oikeaa tarvetta. Apua voi tarvita eläin, joka kyyhöttää tai makaa avoimella paikalla auringossa paikoillaan. Esimerkiksi siilin muoto kertoo paljon. – Silloin siili otetaan sisään, katsotaan onko kaikki ok ja otetaan yhteyttä asiantuntijoihin. Vinkkejä ja apua löytyy esimerkiksi netin Siili kiikarissa -sivuilta. Aho itse on saanut apua myös siilikirjan kirjoittaneelta varkautelaiselta Tiina Kinnuselta. Koska siili-yhteydenottoja on tullut paljon ympäri lähialueita, Aho on nyt perustanut siiliringin. Rinki tarjoaa apua pelastettavissa oleville siileille, ja siinä on mukana kuusi naista. Lisääkin apujoukkoja kaivataan, sillä puhelin pirisee tämän tästä. Ryhmässä toimiminen vaatii sitoutumista, sillä siilin vointia seurataan tarkasti painosta, käyttäytymisestä, syödyn ruuan määrästä ja lääkkeiden tehoamisesta. Siili ei ole lemmikki- Virpi Aho muistuttaa, että kun luonnonvarainen eläin tarvitsee hoitoa, sitä myös hoidetaan kuin villiä eläintä. – Kun siili on hoidossa potilaana, sitä ei saa totuttaa ihmiseen. Siilillä on oma tila, jossa se on, rauhaisa paikka. Se tottuu ihmiseen vain niissä tilanteissa, jossa sitä lääkitään tai hoidetaan. – Se ei ole missään nimessä lemmikki eikä asu samassa tilassa ihmisen kanssa, Aho linjaa. Hyvästäkään hoidosta huolimatta joskus hoidettavaa ei pystytä pelastamaan. – Jos siili on todella huonossa kunnossa, eikä sen eteen ole mitään tehtävissä ja se kärsii, silloin se viedään eläinlääkäriin lopetettavaksi. Se on tietysti se käänteinen puoli tässä työssä, Virpi Aho sanoo. Mutta menestystarinoita riittää ja ne kannustavat siilien ystävää eteenpäin: – Siinä kohtaa kun siili tervehtyy, lihoo ja saat sen vihdoin ja viimein päästää terveenä takaisin luontoon muiden siilien pariin – se on hieno hetki."

► MTV Uutiset Kotimaa 15.8.2015: Tappajaetana yhä mysteeri - löytyykö Suomen luonnosta vihdoin vihollinen? Ympäristökeskuksen ympäristötarkastaja Raimo Pakarisen mukaan tappajaetanan eli espanjansiruetanan alkuperä on yhä mysteeri. – Se on sillä tavalla mysteeri, että esimerkiksi tämän lajin tieteellinen nimikin on ollut pitkään kadoksissa. Tappajaetanan alkukotia on sijoitettu Espanjaan ja Portugaliin, mutta ilmeisesti se onkin kotoisin Ranskasta tai jostain Keski-Euroopasta. – Tappajaetana eli espanjansiruetana voi myös risteytyä lähilajien kanssa, mikä tekee siitä mutkikkaan ja erikoisen nilviäisen, lisää Pakarinen. Pienet etanat kelpaavat jo siileille. Pakarisen mukaan luonnonvaraiset eläimet syövät jo nyt näitä kookkaita etanoita. – Meillä on havaintoja siitä, että jo nyt luonnonvaraiset eläimet syövät pieniä etanoita. Aikuisissa etanoissa on ilmeisesti joku maku, josta eläimet eivät pidä. Laji on vielä meillä nuori ja siksi on vielä mahdollista, että luonnonvaraiset eläimet esimerkiksi siilit tai varikset tai lokit oppivat syömään näitä. Pakarisen mukaan jo nyt esimerkiksi Korkeasaaren villieläinsairaalaan hoitoon luonnosta tuodut siilit ovat syöneet innokkaasti espanjansiruetanoita keitettyinä. – Tätä asiaa ei voi luonnossa edistää, mutta kun luonnossa on olemassa tällainen iso resurssi, niin eläimet jossain vaiheessa hoksaavat, että nämä etanat ovat syötäväksi kelpaavia. Sitä sopii toivoa, toteaa Pakarinen."

► MTV Uutiset Kotimaa 14.8.2015: "Pesukarhulle maistui, ahma yökkäsi – näin eri eläimet reagoivat tappajaetanoihin. Korkeasaaressa tarjottiin eläimille keitettyjä espanjansiruetanoita, tuttavallisemmin tappajaetanoita. Lauttasaaresta viikon aikana talkoovoimin kerätyt espanjansiruetanat tarjottiin tänään keitettynä useille eläinlajeille. Yhteensä etanoita keitettiin 50 kiloa. Ensimmäiseksi etanoita pääsivät maistamaan pesukarhut, villisiat ja karhut, joiden monipuoliseen ruokavalioon myös etanat jo kuuluvat, tosin eivät tappajaetanat. Parhaiten etanat maistuivat pesukarhuille. – Kaikki pistelivät niitä kilvan poskeensa, kertoo Korkeasaari tiedotteessaan. Villisiat kokeilivat etanoita, mutta vasta, kun pähkinät olivat loppuneet. Karhut taas mieluiten kieriskelivät etanoissa, jotka olikin marinoitu hunajavedessä. Espanjansiruetanan maistumista haluttiin testata erityisesti kotimaisille lajeille. Villieläinsairaalan siilit alkoivat syödä etanoita, mutta vasta muun ravinnon loputtua. – Tämä on kotipuutarhureiden kannalta kiinnostava havainto, kommentodaan Korkeasaaresta. Myös korpit ja vesikot söivät etanoita. Maatiaiskanoille paloitellut etanat eivät valitettavasti kelvanneet. Jyrkimmin suhtautui ahma. Se yökkäsi etanoita haisteltuaan. Korkeasaari tiedottaa jatkavansa etanakokeilua vielä, sillä eläimet usein suhtautuvat uuteen ravintoon varauksella."

► ESS 4.8.2015, Esalainen: Mervi Pasanen kehottaa pakinassaan Hiljennä vauhtia, siili on tiellä nostamaan kaasujalkaa: "...Minun mielestäni nähkääs ihmisellä ei saa olla niin kiire, ettei ehtisi hiljentää sen verran, että pienet ehtivät alta pois. Oli kyseessä sitten kotikadun lapsi, kissa, koira tai siili. Etenkään se siili, koska se on hidas ja on autoa vastaan täysin puolustuskyvytön. Sen ainoa mahdollisuus puolustautua on mennä kerälle ja nostaa piikit pystyyn. Se on auton massaa vastaan toivottoman alivoimainen. Ei sen puoleen että lapsi, kissa, koira tai edes aikuinen olisivat sen enempää vahvoilla kuin se siilikään. Jotenkin vain auton yliajaman siilin näkeminen riipaisee: eikö se kuskin jalka nouse kaasupolkimelta sen vertaa, että antaisi harmittomalle luontokappaleelle aikaa ehtiä tien yli..."

►Etelä-Suomen Sanomat 29.7.2015, Saana Huhtala: Siilinpoikaset pelastettiin Antinmäellä. Palkion perhe löysi neljä kylmettynyttä siilinpoikasta ja vietiin hoitoon Orimattilan luonnonvaraisten eläinten hoitolaan. Sari Valtasen hoidossa on parhaillaan 67 poikasta ja 8 aikuista siiliä. Vuosittain hän hoitaa 70-100 loukkaantunutta tai orpoa siiliä. " Meillä on ollut siilejä jopa Oulusta asti horrostamassa talven yli. Korkeasaaressa on ainoa valtion tukema villieläinsairaala, joka hoitaa myös nisäkkäitä. Linnuille taas hoitopaikkoja on useampia. Suuri osa työstä jää siis vapaaehtoisten vastuulle. Siilejä tulee paljon esimerkiksi pääkaupunkiseudulta, Päijät-Hämeestä ja Keski-Suomesta", Valtanen kertoo.

► Ilta-Sanomat 27.7.2015: Onko söpömpää nähty? Tältä näyttää, kun pieni siili aivastaa. Caters News Agency välitti suloisen videon kolmesta siilinpoikasesta, jotka brittiläinen löytyöeläinjärjestö Wildlife Aid Foundation on ottanut huomaansa. Joukon tyttösiili nostetaan ensimmäisenä hoitopöydälle, eikä kauaakaan, kun siilivauva päästää suloisen äänen, pienen aivastuksen. Kaksi poikasiiliä nostetaan sen seuraksi, ja kohta koko porukka aivastelee – tai tulkintatavasta riippuen nikottelee – rivissä. Siilit merkitään, peitellään ja ruokitaan videolla. Eläimet ovat vielä niin pikkuisia, että koordinaatiokykykään ei näytä toimivan. Pienet pallerot meinaavat kaatua jo pelkän aivastuksen voimasta.

► Turkulainen Eläinuutisia 24.7.2015, Heidi Leyser-Kopra: "Siilien määrä vähenee huolestuttavasti. Siilien määrä vähenee huolestuttavasti vuosi vuodelta. Ihmisasutuksen lähelle hakeutuvana eläimenä siiliä uhkaavat liikenne ja ympäristömyrkyt. Myös leudot ja vähälumiset talvet heikentävät siilien mahdollisuutta menestykselliseen talvehtimiseen. Turussa on muutamia rauhallisia laitakaupunkialueita, joissa siilejä vielä tavataan. Siilinpoikaset syntyvät sokeina, kuuroina ja karvattomina, piikkipeite niille kehittyy ensimmäisten elinviikkojen aikana. Kuukauden ikäisenä poikaset alkavat seurata emoaan ruokapaikoille ja itsenäistyvät parikuisina. Vieroitettu siilinpoikanen painaa noin 250 grammaa. Jos luonnossa tapaa tätä pienemmän poikasen tai poikanen on heikkokuntoinen, sen voi toimittaa eläinhoitolaan hoitoon. Kärpäset saattavat munia huonokuntoisten poikasten iholle. Kärpäsenmunat näkyvät pieninä riisinjyvinä useimmiten siilin korvien ja silmien alueella. Tällainen poikanen on välittömän avun tarpeessa.
Pystyäkseen horrostamaan siilin tulee painaa syksyllä vähintään 700 grammaa. Siilien ruokkiminen pihapiirissä on suotavaa jo siilikannan säilymisen vuoksi. Siilin on luonnostaan hyönteissyöjä, mutta sille maistuu erinomaisesti myös kissanruoka, keitetty kala ja jopa pähkinät. Maitotuotteita tulee välttää, sillä siilit ovat laktoosi-intolerantteja.
Jos ruokinnan avulla onnistuu saamaan siilejä pihavieraiksi, niille olisi hyvä rakentaa talvipesä. Erilaisia hyviä talvipesämalleja löytyy netistä esim. siilikiikarissa.fi. –sivustolta. On kuitenkin muistettava ettei luonnonvaraista eläintä saa ottaa elätiksi, eli siiliä ei saa aitaamalla vangita omalle kotipihalleen. Auttamalla siilejä ruokinnalla ja talvipesillä säilytämme luonnonvaraisen siilin jälkipolviemmekin ihasteltavaksi."

► Aamulehti 19.7.2015: Kronikassaan Suojellaan luontoa luonnolta Jouko Jokinen kirjoittaa vieraslajeista ja murehtii siilien kohtaloa tulokaslajina. Siili kiikarissa -sivuilla on epäilty, ettei siili välttämättä ole vieraslaji: ks. Levinneisyys, Siili vieraslajina.

► Kainuun Sanomat 11.7.2015: Kainuun Sanomissa Teemu Rauhala kirjoittaa samasta aiheesta kuin Satakunnan Kansa toukokuussa otsikolla Tappajaetana tuhoaa jo Pohjois-Suomessakin. Tässäkin artikelissa siilin arvellaan syövän espanjansiruetanoita. Hyönteissyöjän hampaille suurikokoinen etana on varsin sitkas pala: etanoista ja kotiloista siilin ruokavaliossa ks. Siili ja etanat ja kotilot.

► ESS 11.7.2015, Esalainen: Minna Krupkan pakinassaan Tule takaisin, pihan hyötyeläin huhuilee siilien perään: "Kesän korvalla ensimmäisenä valoisana iltana sen oivalsin. Pyöräilin kohti kotia, kun pusikossa kahahti. Olin aivan varma, että näen siilin. Ikäväkseni erehdyin. En nähnyt siiliä, enkä ole nähnyt sittemminkään.Tarkemmin kun mietin, en muista nähneeni siilejä pitkään aikaan. En viime kesänä, enkä varmaan sitäkään edeltävänä. Aiemmin niitä kyllä näkyi kotikulmillani, omakoti- ja rivitalolähiössä Lahden ydinkeskustan ulkopuolella. Nyt ei ole näkynyt elävää eikä raatoa. Lyhyt kysely lähipiirille osoitti, ettei siilejä ole nähty sielläkään. Vain yksi oli onnistunut pikkupiikikkään näkemään. Siitä oli todisteena kännykällä otettu kuva, niin erikoinen asia se oli.
Missä ovat nuo matalajalkaiset, erikoiset mutta hellyttävät eläimet? Siilit, joiden pikkuruisista silmistä näkyi ainakin arkuutta jos ne viilikupin yltä tavoitti. Silloin, kun internet ei ollut joka kodin ylellisyys, siilit saivat itselleen sopimatonta tarjoilua varmasti useammassakin pihabaarissa. Oikeasti siili on enemmänkin lihansyöjä, eivätkä maitotuotteet sille sovi. Siilien suojeluun kannustava Siili kiikarissa -sivusto ehdottaa tarjoilemaan kissan tai koirien kuivapapanoita veteen liotettuna.
Englannissa siilikannan kato on jo vahvistettu. Siellä siilien määrä on vähentynyt kolmanneksella 2000-luvulla. Uhanalaisten lajien tutkimukseen perehtynyt säätiö People’s Trust for Endangered Species pitää tätä 2013 julkistettua tietoa erittäin vakavana asiana. Myös Suomessa epäviralliset tutkimukset esittävät kannan vähentyneen. Asia huutaa tarkempaa tutkimusta. Sitä odotellessa omat siilihavaintonsa voi käydä ilmoittamassa Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-tietokantaan..."

► Studio55 Vapaalla Luonto 10.6.2015, Piia Turunen: "Siili viihtyy luonnontilaisella pihalla – pidä terve etäisyys. Siiliä houkuttaa piha, jossa on ajelematonta nurmikkoa ja risukasoja. Vaikka piikikkään palleron elämää voi olla hauska seurata, sen kannattaa antaa pysyä villi- eikä lemmikkieläimenä. Mistä tietää, että omassa pihapiirissä liikkuu siilejä, jos niitä ei ole nähnyt? – Ulosteesta. Kun kävelee tarkkaavaisena nurmella, niin siilin pötkyläiset ulosteet kyllä huomaa, siiliasiantuntija Tiina Kinnunen sanoo. Kinnunen on hoitanut siilejä aktiivisesti 12 vuoden ajan ja kirjoittanut Tuula Nyströmin kanssa kirjan Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito. – Pihalle voi jättää myös ruokaa kokeeksi nähdäkseen, tuleeko siilejä paikalle. Mutta jos ruoat jättää ulos koko yöksi, vaarana on, että houkuttelee paikalle enemmän hiiriä ja rottia kuin siilejä. Eikä yön aikana hävinnyt ruoka välttämättä kerro siileistä, vaan lokit tai variksetkin ovat voineet käydä aamulla paikalla. – Valvotusti asiaa voi kokeilla niin, että jättää ruokaa tarjolle vaikka kahdeksan aikaan illalla ja käy ottamassa ruoat pois ennen kuin menee nukkumaan. Siileillä on todella hyvä hajuaisti, joten tällä tavalla niitä voi houkutella lähitienoilta omalle pihalle. Kannattaa huomata, että siilit viihtyvät suojaisissa paikoissa. – Kun lähiöt on nykyään rakennettu niin tiiviiksi eikä rakennuksien allakaan ole mitään tilaa, niin siilit ovat siinä mielessä aika pulassa, että pesäpaikkoja ei ole. Pihatkin ovat niin siistejä, ettei niidenkään puolesta ole pesäpaikkoja tai hyönteisiä. – Hyvä keino houkutella siilejä on antaa ruohon kasvaa vähän pidemmäksi, vaikka naapurit vähän paheksuisivatkin. Kun osa tontin nurmesta on villissä tilassa, sinne tulee myös siilin pääravintoa eli hyönteisiä, hyönteiset kun eivät missään golf-kentällä viihdy. Pihalle kannattaa jättää myös esimerkiksi risukasoja. Vältä liikaa tuttavallisuutta. Siileillä on laaja elinalue, ja ne siirtyvät paljon paikasta toiseen. – Vaikka ihmiset sanovat, että heidän pihassaan käy aina se yksi ja sama siili ruokailemassa, niin se saattaa kyllä olla jokin ihan muu siili, Kinnunen nauraa. – Kesällä siilit saattavat viipyä kolme viikkoa tietyllä elinalueella ja siirtyä sitten toiselle. Horrostamaan voidaan lähteä ihan toiselle puolelle kaupunkia. Toki jos siili on löytänyt hyvän pesäpaikan ja ruokaa, niin kyllähän se saattaa koko kesän samassakin pihassa olla. Siilit voivat oppia tuntemaan ruokkijansa äänestä. – Kun puhuu pihalla, niin ne jo kipittävät tulemaan, että ahaa, tuolla on tuo tuttu ääni, kohta saadaan ruokaa, Kinnunen sanoo. Liian läheiseksi siilien kanssa ei kuitenkaan kannata lyöttäytyä. – En suosittele, että siiliä esimerkiksi menisi silittelemään. Kaikki ihmiset eivät halua siilille hyvää, ja jos se tottuu laskemaan ihmisen lähelle ja koskettelemaan, niin se on aika altis sellaisillekin tyypeille, jotka eivät tule koskemaan silittelymielessä. Siilille on terveempää pieni varovaisuus, ihmisen karttaminen ja valppaana pysyminen kuin lemmikkinä oleminen. – Omia lemmikkejä ei myöskään kannata laskea siilin lähelle. Jos siili tottuu esimerkiksi koiran läheisyyteen, se ei välttämättä osaa varoa sellaisia yksilöitä, jotka saattavat olla siilille ärhäköitäkin, Kinnunen sanoo."

► Natura 3/2015 -lehden lajiesittelyssä Hannu Eskonen esittelee eurooppalaisen siilin ja samalla Siili kiikarissa -sivuston.

► Satakunnan Kansa 31.5.2015: Lehden hyötysivuilla kehoitetaan hävittämään kotilot ennen kuin ne ehtivät munia ja mainitaan, että kotiloiden luonnollisia torjuntakeinoja ovat mm. siilit. Siilit syövät varsin vähän kotiloita ja etanoita, hyvästä syystä: ks. Siili ja etanat ja kotilot

► Aamulehti 27.5.2015: Aamulehden Kulttuuri-osiossa esitellään esikoiskirjailija Briitta Hepo-Ojan nuortenkirja Siilin kuolema. Kirjan päähenkilö 15-vuotias Arttu on paikalla, kun isä ajaa siilin yli. Siilin kuolema saa nostaa yksinäisen Artun ongelmat pintaan.

► Forum24-lehti 26.5.2015, Satu Koho: "Siili kaipaa kavereita. Hoidon on oltava lajityyppistä. Pesästä kuuluu rahinaa ja puhinaa. – Hei kulta! Täällähän ollaan hereillä, iloitsee Anna Vasala liiterissään, jossa piikkipallero on horrostanut. Pähkyläksi nimetty siili tuli Vasalan hoitoon Pikkaralaan lokakuussa. Se oli aivan liian pieni selvitäkseen luonnossa. Vasala lihotti hoidokkiaan ja kuntoutti sitä, hääti loiset ja teki talvipesän. – Kunhan se on ruislimpun mitoissa, palautan sen löytöpaikkaansa. Siili on rauhoitettu. Sen pesää ei saa hävittää eikä sitä saa pyydystää, häiritä tai tappaa. Sitä ei saa edes siirtää ilman perusteltua lupaa. Siilien hoitajat ja eläinsuojeluvalvojat Oulun seudulla saavat kesäaikaan viikoittain soittoja eläimistä, joiden arvellaan asustelevan niille vaarallisilla paikoilla. – Pohdimme aina yhdessä, onko turvasiirrolle aihetta, Vasala kertoo. Piipertäjä pihassa Horroksestaan herännyt Pähkylä on ollut helppo hoidokki. Toista olivat siilivauvat, jotka tulivat Vasalan huomaan elokuussa. – Reppanoille piti antaa ruiskulla kissaemon maidonvastiketta parin tunnin välein. Imeväisiän sivuutettuaan pikkuiset saivat kissanruokaa. Ne lihoivat silmissä, ehtivät kasvaa talveksi aikuisen mittoihin ja selvisivät. – Siilin ruuan on oltava vähäsuolaista tai mieluummin suolatonta, laktoositonta ja viljatonta, pääasiassa lihaa. Kalaa voi antaa vähän, vain kypsänä. Raikasta vettä tulisi olla saatavilla etenkin helteillä, Vasala neuvoo kaikkia siilien ruokkijoita. Pihalla piipertävän ansapaikkoja ovat muun muassa marjapensaiden verkot, jyrkkäreunaiset kaivannot ja altaat. – Ruohon- ja siimaleikkureiden kanssa tulisi olla tarkkana. Ja jos on kerännyt oksia ja muuta poltettavaksi, ennen sytyttämistä kannattaa tarkistaa, pesiikö kasassa siili. Tietenkään siiliä ei saa kiusata. Silti niitä nakellaan, kivitetään, sprayataan... Kuvottavaa. Ei lemmikiksi Terve siili käpertyy kerälle ja puolustautuu, mutta sairas jää aukealle makaamaan. Nestehukasta kärsivän iho on veltto. – Siilejä hoitavat eläinlääkärit ovat harvassa. Onneksi Oulussa toimii kumppaninamme Lemmikin Riitta-Liisa Rajaniemi. Hän hoitaa siilejä muun eläinlääkärintyönsä ohessa, Vasala kiittelee. Vasalan hoivissa on tällä hetkellä vain yksi lääkintää vaativa, Simo Suhonen. – Se alkoi heräillä horroksestaan jo maaliskuussa. Iho oli vaurioitunut, piikkejäkin oli repeytynyt. – Vein Simon eläinlääkäriin, ja sille aloitettiin lääkehoidot. Siirsin sen sisälle, sillä kylmässä siilin vastustuskyky on huono. Sitä paitsi piikittömät alueet ovat oivallinen iskukohta siilejä saalistaville linnuille. Simo toipuu vauhdilla, joskin vaatii vielä päivittäistä lääkitystä, ruokintaa ja puhtaanapitoa. Lemmikkiä siitä, kuten muistakaan luonnonvaraisista eläimistä, ei tehdä. – Siilillä saa olla vain yksi hoitaja. Se ei saa liiaksi oppia luottamaan ihmisiin eikä tulla liian riippuvaiseksi ihmisen avusta, sillä tarkoitus on palauttaa se luontoon. Siilien auttamiseen erikoistuneella sivustolla www.siilikiikarissa.fi korostetaan, että sekä hoitajan oman terveyden että siilin toipumisen kannalta hoitotarvikkeiden, eläimen ruoka- ja juomakuppien sekä tilojen puhtaus on äärimmäisen tärkeää. Vasalalla on esimerkiksi jokaista hoidokkiaan varten eri hanskat, joilla hän käsittelee eläimiä. Hoitajia tarvitaan Vasala ilmoittautui vapaaehtoiseksi siilien hoitajaksi noin vuosi sitten lähtiessään mukaan Oulun Seudun Eläinsuojeluyhdistykseen. – Minua varoiteltiin, että siilejä alkaa tulla ovista, ikkunoista ja kattoluukuista. Parhaimmillaan niitä on ollut yhtä aikaa 14. Silloin määrä tuntui vähän liian suurelta. Vasalan lisäksi Oulussa on vain muutama muu siilejä sisätiloissa hoitava, mikä on tarpeeseen nähden liian vähän. Miksi siilit tarvitsevat hoitoa? – Jo eläinsuojelulaki velvoittaa, että kaikki eläimet, myös luonnonvaraiset, saavat asianmukaista hoitoa. Ajattelen tätä myös eettiseltä kannalta: mielestäni kaikki elämä on arvokasta, Vasala vastaa. Edellä mainitulla siilisivustolla korostetaan, että autettaessa siiliä autetaan muitakin luonnonvaraisia eläimiä ja pidetään huolta, että luontomme monimuotoisuus säilyy. Rauhoittamisesta huolimatta siilien määrä laskee. Vain kaksi tai kolme kymmenestä ensimmäistä vuottaan elävästä yksilöstä jää henkiin. Tämän siilivuoden Vasala kertoo alkaneen masentavasti. – Sain puhelun kolarisiilistä ja kysyin Riitta-Liisalta, pystyykö tämä ottamaan potilaan vastaan. – Pääsimme vastaanotolle, mutta valitettavasti siili piti lopettaa. Vammat olivat liian suuret. Vasala näyttää kuvaa Myllyojalla yliajetusta siilistä. Eläimen päälle on selvästi koukattu. – Kyseessä on eläinsuojelurikos. Sakko on 20 päiväsakkoa, ja lisäksi on korvattava valtiolle siilin hinta 101 euroa, Vasala muistuttaa."

► Karjalainen 10.5.: Hannu Karjalainen kuvailee artikkelissaan siilipariskunnan lemmenpuuhia, jotka kestivät koko yön, eikä kuvaaminenkaan niitä häirinnyt.

► Karjalainen 28.3.2015: Lehden vakituinen luontoartikkeleita kirjoittava Hannu Kauhanen mainitsee, että ensimmäinen siili käväisi pihapiirissä jo 28.3. ja ruokaili lintulaudan alla. Kevään merkki tämäkin, toteaa Hannu.

► Daily Mail: 17.3.2015, Ben Spencer: 220-acre haven for hedgehogs: Volunteers create new reserve to monitor progress of threatened animal Britain's first dedicated hedgehog conservation area launches today. Hopes reserve will help slow the species' dramatic decline in last 20 years. Warwickshire Wildlife Trust project includes 220-acre haven for hedgehogs. Prickly mammals' decline said to be linked to loss of bushes and hedges.

► MTV UutisetKotimaa 17.3.2015: Käärmeet täynnä myrkkyä talven jäljiltä - "Ei tarvitse pelätä kuitenkaan". Tänä kevään poikkeuksellisen aikaisin liikkeelle lähteneet kyykäärmeet ovat myös täynnä myrkkyä juuri tähän aikaan vuodesta, sanoo luontoasiantuntija Urpo Koponen Kotkasta. – Myrkkymäärä on maksimissaan, koska myrkkyä ei ole talven aikana kulunut saalistukseen, sanoo Koponen. Kallioiden koloista aurinkoon kiemurtelevia käärmeitä ei tarvitse kuitenkaan pelätä näinä päivinä. – Liikkeellä olevat käärmeet ovat kaikki koiraita, jotka hautovat auringossa siittiöitä lisääntymiskuntoon ennen kuin naaraat tulevat ulos muutaman viikon päästä. Käärmeitä kiinnostavat vain lisääntymiseen liittyvät asiat. Itsekin olen ottanut keväisin kuvia käärmekasojen keskellä, eikä mitään vaaraa ole ollut, sanoo Koponen. Koponen on seurannut sekä työnä että harrastuksena käärmeiden elämää yli 50 vuotta. Hän arvioi, että keväästä on tulossa huono käärmeiden määrän suhteen..." "...Siilejä voi ruokkia kissanruualla. Siilit ovat käärmeiden tapaan alkaneet herätä talvihorroksesta. Koposella on muutama vinkki siilinystäville. – Niille kannatta nyt kylmillä säillä antaa esimerkiksi kissan- tai koiranruokaa. Huhtikuun puolesta välistä eteenpäin ne pärjäävät ilman ruokintaakin." Lue lisää siilien ruokinnasta...

► Aamulehti, 26.2.2015: Lehti otsikoi Pirkanmaalla harvinaisen leuto talvi ja kertoo, että Markku Harjun Nordic Wildlife Care -villieläinhoitolaan on tullut paljon soittoja siileistä, jotka ovat joutuneet lähtemään veden tuhoamista pesistään.