Siilistä mediassa kirjoitettua v. 2016-2017

Puuttuuko tietoja? Anna vinkki!

2017


Siikajokilaakso, 19.8.2017: Siili on harvinaistuva puutarhurien apulainen, kirjoittaa Mervi Valjus SEY.n (Suomen eläin­suo­je­lu­yh­dis­tysten liitto ry) eläin­suo­je­lu­neuvoja. Artikkelissaan Mervi muistuttaa, miten hankalaa siilin elämä on, useimmiten syynä siihen on ihminen.

Keskisuomalainen 15.8.2017, Tietokirjat, Sari Toivakka: Ei pelkkä lyllertäjä - piikkipallo osaa juosta, kiivetä, tuhista ja ilmehtiä kuin ihminen. Toimittaja Sari Toivakka esitteli Tuula Nyströmin kirjoittaman ja Laila Nevakiven kuvittaman lasten tietokirjan Piikkipallo ihan pihalla. Samalla hän haastatteli kirjoittajaa siilin elintavoista. Nyström halusi tehdän helppolukuisen siilikirjan, jossa faktat ovat kohdallaan. Samalla hän kehotti suomalaisia huolehtimaan rakkaasta piikkipallostaan ruokimalla sitä ja tekemällä sille talvipesiä.

Iltalehti, Kotimaa 6.8.2017: Siili putosi sadevesikaivoon – apu tuli palomiesten käärmepihdeillä. Pullea siili putosi omakotitalon sadevesikaivoon ja vietti osan sunnuntai-iltapäivää noin metrin syvyisessä vankilassaan Orimattilassa.Vapaus siilille koitti, kun Herralan VPK:n yksikkö Hollolasta toi avun ja nosti siilin käärmepihdeillä takaisin maanpinnalle. Onnistunutta pelastusoperaatiota johti VPK:n päällikkö Roope Pimiä.
– Kaivon putki oli ahdas ja pullea siili täytti sen kokonaan. Siili oli noin metrin syvyydessä, hän kertoo.

Helsingin Uutiset 6.8.2017: Mitä pihalla viihtyvälle siilille kannattaa syöttää? – Tutkija vastaa. Sanna Lehtosen pihalle ilmestyi kaksi siiliä, ja lopulta mukana oli pikkusiili.
– Ryhdyttiin syöttämään, katsoin netistä, mitä siilit syövät. Hyvin on maistunut, ja tulevat joka päivä kello 23 ruokailemaan, kertoo tytär Saara. Kun pikkusiili on vielä pieni, kadun varteen perhe askarteli pahvista siilivaroitusmerkin.
– Vaikka ei se paljon ehkä auta, ehkä merkkejä pitäisi olla enemmän, tuumii Sanna Lehtonen. Siilivaroitusmerkkejä on ilmaantunut lisää. Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Harri Heinonen pitää ilmiötä merkkinä siitä, että siilejä riittää edelleen, ehkä jopa entistä enemmän. Heinonen toimii Riihimäellä ja tuntee erityisesti sen alueen. Siilejä tutkinut Heidi Kinnunen Helsingin yliopistosta ei usko, että siilikannat olisivat tänä vuonna erityisesti kasvaneet. – Kosteus toki helpottaa niiden elämää, kun etanoita ja matoja eli ravintoa on liikkeessä. Kuivuus voi olla rankkaa, jos juotavaa ei löydy. Silti siilin suurin vihollinen on talvi. Siilikannan koon ratkaisee siilien selviytyminen talven yli. Lihavat selviävät laihoja paremmin. Hyvät talvehtimispaikat olisivat tarpeen liikennemerkkien lisäksi, hän muistuttaa. Suomessa ei ole Kinnusen mukaan nyt tekeillä siilitutkimusta. Siili on rauhoitettu laji, ei kumminkaan uhanalainen. Siilin poikaset syntyvät yleensä juhannuksen tienoilla. Naaras imettää ja huolehtii niistä kuukauden päivät, jonka jälkeen poikaset saavat tulla toimeen omillaan. Päivänsä siili nukkuu päiväpesässä, joita voi olla useita pitkin reviiriä. Siili on yöeläin, ja tottuu varsin nopeasti ihmisten tarjoiluun, jos tarjolla on sille sopivaa ruokaa. Siilejä voi ruokkia keitetyllä kalalla ja teollisella kissanruoalla, joka ei sisällä paljon viljaa. Siilit saavat viljasta vatsavaivoja. Myöskään maitoa ei saa antaa, sillä sekin aiheuttaa ripulointia ja vatsanpuruja. Ruokinnasta on eniten (hyötyä) loppukesällä, kun ne keräävät vararavintoa talvihorrosta varten.

Iltasanomat, Kotimaa, 20.7.2017, Pietari Koskinen: Siilit ovat katoamassa Suomessa? Asiantuntija listaa syitä: kettujen katalat konstit, pihanurmikot... Ilmaston ääriolosuhteet ovat verottaneet siilikantaa samalla kun niiden elinalueet ovat muuttuneet.Siilien katoaminen pihapiiristä on puhuttanut viime aikoina ihmisiä ympäri Suomea. Varsin harvalukuisia piikkipalloja on monien mukaan ollut varsinkin tänä kesänä liikkeellä tavallista vähemmän. Maanantaina ilmestyneessä Satakunnan Kansassalukija ihmetteli siilien katoamista pihapiiristä. Siiliasiantuntija ja Siilikiikarissa.fi -sivuston ylläpitäjä Tiina Kinnunen epäilee, että kyseessä voi olla alueellinen vaihtelu. Kylmät kelit talvella ja keväällä ovat myös voineet vaikuttaa siilien horrostamiseen sekä poikasten selviytymiseen.
– Paljon riippuu paikkakunnastakin, että miten on ollut lunta viime talvena ja millaiset horrostamisolosuhteet siileillä on ollut. Jos aiemmin pihassa käyneitä siilejä ei ole nyt näkynyt, voi se tarkoittaa, että niillä on ollut huono pesä, johon ne ovat menehtyneet, Kinnunen arvelee. Mistään kuluvan kesän villityksestä ei siilikadossa kuitenkaan ole kyse, vaan Kinnusen mukaan siilit ovat olleet katoamassa jo pidemmän aikaa.

ESS PÄIJÄT-HÄME 11.5.2017 11.5.2017, Nina Räty: Palomiehet pelastivat siilin salaojakaivosta - huoltofirmalle ilmoitettiin vaarallisesta kaivonkannesta. "Siili oli pudonnut salaojan tarkastuskaivoon kerrostalon pihalla Lahden Mukkulassa. Päijät-Hämeen pelastuslaitos kävi nostamassa siilin takaisin maanpinnalle Pilkotunmäenkadulla torstaina aamukymmenen jälkeen. Lapset olivat huomanneet siilin hädän ja ilmoittaneet siitä aikuiselle. Siili oli noin metrin syvyydessä, joten käsivarren mitta ei riittänyt, ja paikalle kutsuttiin pelastuslaitoksen yksikkö. Isokokoinen siili otettiin ylös nostolenkillä. Ensin se puolustautui ja käpertyi piikit pystyssä. - Vähän aikaa se oli paikoillaan pallona. Jätettiin kaveri rauhaan ja pian se lähti juoksemaan kohti metsää, kertoo palomestari Juhamatti Listala. Pelastuslaitos ilmoitti huoltoyhtiölle vaarallisesta kaivonkannesta. Noin 40 senttiä leveän tarkastuskaivon kansi oli irrallaan. - Ne ovat vaarallisia paikkoja, joihin pihalla leikkivät lapset voivat pudota. Nyt olisi syytä muissakin taloyhtiöissä tarkastaa kaivonkansien kiinnitys, sanoo päivystävä palomestari Kari Sipilä."

Iskelmä, Koti 25.04.201725.04.2017, Rea Haverinen: Nyt kannattaa ruokkia talvihorroksesta herääviä siilejä! "Niille ei ole luonnossa mitään syötävää". Pikkuiset siilit ovat tällä hetkellä heikkoja ja nälkäisiä talvihorroksen tiimoilta, eikä luonnossa riitä niille syötävää. Nyt ei kannata kitsastella ruokkimista, jos näitä nälkäisiä piikkipalloja pihalle tulee, neuvoo Turun eläinsuojeluyhdistys TESY. Luonnossa siileille ei ole vielä mitään syötävää, kiitos kylmien kelien ja lumisateiden.Koska siilit ovat menettäneet talvihorroksen aikana yli puolet elinpainostaan, ovat ne tällä hetkellä heikkoja ja nälkäisiä. Niinpä pikkuruiset tuhisijat saattavat kylmettyä ja nääntyä kylmässä luonnossa ilman ihmisten apua.

The Guardian, 1.3.2017: Apocalypse hedgehog: the fight to save Britain's favourite mammalThe much-loved creature of the suburban garden is in rapid decline – with new builds, roads and badgers to blame. Can we prevent their extinction? "Hit by a car. Savaged by a dog. Slashed by a strimmer. Burnt in a bonfire. Tangled in garden netting. Poisoned by slug pellets. Caught in a postman’s discarded rubber bands. Head stuck in a tin can. Tricked out of hibernation by increasingly unpredictable winter weather. Modern life, governed by humans, designs a multitude of ingenious ways for a hedgehog to die. It is no wonder that this treasured animal, a suburban garden fixture, which consistently tops favourite-species polls and is the source of many people’s first close encounter with a wild creature, is vanishing from Britain.
This disappearance is rapid, and recent. A survey of more than 2,600 people by BBC Gardeners’ World Magazine in February found that 51% of gardeners didn’t see a hedgehog at all last year, up from 48% in 2015. Barely one in 10 saw a hedgehog regularly. Scientific studies are unequivocal. Britain’s hedgehog population was calculated to be 1.55 million in 1995. Since the turn of the century it has declined by a third in urban areas and up to 75% in the countryside. A survey based on roadkill calculates that hedgehogs are declining by 3% each year. This exceeds the International Union for Conservation of Nature red list criteria, which identifies species at greatest conservation risk. Why are we obliterating hedgehogs? Will they become extinct? Or can we save them?

Ecologist and nature writer Hugh Warwick has a spiky beard, a hedgehog tattoo and a familiar tale of a broken relationship with these beasts. He had hedgehogs in his garden in east Oxford until suddenly, four years ago, they disappeared. “What happened four years ago to make the hedgehogs vanish? It’s actually what happened 40 years ago,” he says. “We ended up with an area that was too small for them to survive.”...lue lisää


The Guardian, 6.2.2017: Hedgehogs now a rare garden sight as British populations continue to declineMore than half of people surveyed had never seen a hedgehog, once common in UK gardens. "The plight of the hedgehog in Britain appears to be worsening, with a new survey revealing a further decline in garden sightings. The spiky creature was once a common sight, with the population estimated at 30 million in the 1950s. But that has plummeted to fewer than one million today, with a third of this loss thought to have taken place in the past decade. The latest survey, conducted with more than 2,600 people by BBC Gardeners’ World Magazine, found that 51% of people did not see a hedgehog at all in 2016, up from 48% in 2015. Just 12% saw a hedgehog regularly.
The poll’s result is in line with an in-depth analysis in 2015 by the People’s Trust for Endangered Species which found urban populations of hedgehogs had fallen by up to a third since 2000 and rural populations had declined by at least a half. Results from a citizen science survey run by the RSPB in June 2016 also revealed a falling number of sightings.
The decline is not entirely understood but the main factors are thought to be the loss of their habitat in Britain’s towns and countryside – where farming has intensified – as well as road deaths. The fragmentation of habitat is also a problem as hedgehogs roam up to a mile every night to look for food and mates. A possible rise in badger numbers, which can eat hedgehogs, has also been suggested as a possible cause.
However the new survey did find that almost two-thirds of the people surveyed had done something to protect hedgehogs in the last year, with 36% avoiding the use of slug pellets, 34% leaving the twigs and leaves that provide shelter and more than 20% checking for hedgehogs before strimming or lighting bonfires.
“Gardeners are increasingly acting to help wildlife, but the question is can we do it fast enough to halt this sharp decline in numbers?” said Lucy Hall, editor of BBC Gardeners’ World. Gardens cover an estimated 10m acres of the UK and Hall said: “Our message to all garden owners is to see your outdoor space as a small-scale nature reserve – part of a network of gardens that link to make a great big, valuable habitat. Seen like this, every small step you can make to help wildlife really does make a big difference when we all act together.”

2016


ESS, Kotimaa 8.8.2016, Antti Jumppainen: Siilejä kannattaa nyt ruokkia. Siilejä on nyt vähän, koska moni kuoli talven ankarissa sääoloissa. Leutona alkutalvena satoi paljon vettä. joka kasteli siilien pesät ja sitten pakastui kovasti. Artikkelissa haastatellaanItä-Suomen yliopiston biologian tutkija Mervi Kunnasrantaa, joka kertoo, ettei kylmä talvi haittaa siiliä, jos pesä on kuiva ja sen päällä on lunta eristeenä. Pesän lämpötila on silloin nollan tiimoilla.
Kunnasranta toivoo että kesän poikastuotanto korvaa menetyksen. Siilikannan kasvua voi auttaa ruokkimalla niitä hyvin aikaisin keväällä, kun ne heräävät, samoin myöhemmin kesällä kun poikaset ovat lähteneet liikkeelle. Kunnasrannna mukaan siilille kannattaa syöttää kissanruokaa ja maapähkinöitä.

Digilehti Itä-Häme 20.7.2016, Sonja Perkkinen: Siilinpoikaset illastivat koiranruualla Heinolassa - katso suloiset kuvat. Etelä-Suomen Sanomien ja Itä-Hämeen kuvaaja Armi Salonen ikuisti eilen yöllä suloisen kuvan siilinpoikasesta koiranruokakupissa. Äiti-siili pyörii pihassa päivittäin, ja myös poikaset ovat viime viikosta lähtien välillä näyttäytyneet Salosen pihamaalla. - Menin ulos kahdentoista aikaan yöllä hakemaan vaatteita tuulettumasta, kun huomasin, että kolme poikasta oli koiranruokakupissa syömässä. Yksi niistä oli kupin sisällä ja kaksi muuta söi reunoilta. Keskellä oleva piti muille komentoa, etteivät ne änkeä kuppiin. Yksi joi myös vesikupista, Salonen kertoo.

HS, Tiede 5.7.2016: Siilit menestyvät kaupungissa jopa paremmin kuin maalla - Citysiilit kukoistavat, kunhan ne löytävät parturoimattomia pihoja asuinpaikoikseen. Johanna Junttilan ja Kirsi Heikkisen artikkeli kuvaa siiliä erinomaisena selviytyjänä ja sopeutujana. Ne ovat 15 miljoonan vuoden aikana sopeutuneet ympäristön ainaisiin muutoksiin, viimeiseksi kaupungistumiseen.
Siilit viihtyvät kaupungeissa erinomaisesti. Useiden kaupunkien siilikanta on jo tiheämpi kuin maaseudun, Hampurin yliopiston tutkijat kertoivat kokeellisen biologian kokouksessa Brightonissa maanantaina tutkimustiedotteessa. Tutkijat kiinnittivät siileihin lähettimiä selvittääkseen, miten kaupunkisiilit liikuskelevat kesällä ja horrostavat talvella. Kaupunkisiilien talvihorros oli yhtä pitkä ja syvä kuin maalaissiileilläkin. Näin siitä huolimatta, että niiden pesäpiilo oli usein liki tiheäliikenteisiä teitä. Kesällä kaupunkisiilit kuljeskelivat noin viiden hehtaarin alueella. Maalla niiden elinpiiri on kymmenen kertaa isompi. SUOMESSA siilien elinpiirit muistuttavat kaupungissakin tiettävästi enemmän Saksan maalaissiilien elinpiiriä. Urossiili liikkuu Suomessa keskimäärin liki sadan ja naaras 55 hehtaarin alueella, selvisi biologi Anni Raution Itä-Suomen yliopiston väitöksessä pari vuotta sitten. Urosten elinpiiri on laajimmillaan paritteluaikaan keväällä, naaraiden elinalue kasvaa syksyä kohden. ”Olemme sen verran pohjoisessa, että siili joutuu hakemaan ravintoa laajemmalta alueel­ta pärjätäkseen.” Rautio tutki siilien liikkeitä lähettimien avulla Joensuussa. Siellä siilit viettävät kaksi kolmasosaa vuodesta talvihorroksesta. MEILLÄKIN siilit pärjäävät paremmin kaupungissa kuin maalla. Siilit suosivat peltoja ympäröiviä pusikoita ja vastaavia elinympäristöjä, jotka vähenevät peltojen kasvaessa ja maatalouden tehostuessa. ”Kaupungissa on tarjolla mosaiikkimaista elinympäristöä, jossa pihat, puistot ja kaupunkimetsät vuorottelevat”, Rautio selittää.

Hämeen Sanomat 22.5.2016: Britit heräävät siilien hätään. Albi joutui talvihorroksensa aikana punkkihyökkäyksen kohteeksi. Sisälämmöstä nauttinut 4 810 yrittää kasvaa kyllin isoksi, jotta se pääsisi vapauteen. Albi ja 4 810 ovat Basingstoken lähellä sijaitsevan HART Wildlife Rescuen villieläinsairaalaan tuotuja siilejä, joiden vapaat lajitoverit vähenevät. Sairaalan siilit kertovat syistä, joiden vuoksi Britannian siilikanta on romahtanut yli 30 miljoonasta ehkä vain yhteen miljoonaan parinkymmenen vuoden aikana.

– Siilit ovat hädässä, mutta niiden määriä on parhaimmillaankin arvioitu vain liikenteessä kuolleiden siilien perusteella, eivätkä arviot ole kovinkaan luotettavia. Sisäsiittoisuus, loiseläinvaivat, mäyrätuhot ja entistä lämpimämmät talvet ovat pienentäneet siilikantaa. Tiet ja rakennettu ympäristö estävät siilejä vaeltelemasta, eikä edes suuri määrä aina ole merkki terveestä paikallisesta siilikannasta. – Kun siilit eivät pääse vapaasti kulkemaan tarpeeksi pitkiä matkoja, ne pariutuvat sukulaistensa kanssa. Geenivirheet tulevat esille. Me näemme usein epämuodostumia, kuten käyriä piikkejä, kertoo sairaalaa johtava Charmian Greenland-Jones. Hänen mukaansa loiseläimet ovat saattaneet lisääntyä ilmastonmuutoksen vuoksi. Siilien punkkisairaudet ovat ilmeisesti yleistyneet samassa tahdissa kuin ihmisten sairastama borrelioosikin. – Näemme toisinaan punkkeja poistaessamme siileillä ihomuutoksia puremakohdissa.
Britanniassa mäyrä on siilien ainoa luonnollinen vihollinen, joten paikoitellen korkeaksi kohonnutta mäyräkantaa pidetään myös yhtenä syynä siilien katoamiseen. Britanniassa siilit synnyttävät kaksi poikuetta vuodessa, yhden keväällä ja toisen syksyllä. Erityishädässä ovat syyspoikaset, jotka eivät usein ehdi horroksen vaatimaan 600 gramman painoon (Suomessa 800 g) ennen pakkasasteita. Liian laihan siilin energiavarastot eivät riitä talvehtimiseen.

Britit ovat heräämässä siilien yhä pahenevaan hätään. BBC:n tekemän kyselyn mukaan vain 29 prosenttia maan asukkaista näki viime vuonna siilin, vuonna 2014 vielä 32 prosenttia. Siilistä on tullut eläinlaji, jonka britit haluavat kaikkein innokkaimmin pelastaa. Talvella sanomalehti Times kampanjoi voimakkaasti siilien puolesta, BBC esitti ohjelmia siilien pelastamisesta ja supermarketketju Aldi antoi osan muovikassituotoistaan siilejä suojelevalle British Hedgehod Societylle. Joillakin paikkakunnilla siilien suojelu on otettu osaksi rakennusmääräyksiä. Aitoihin on jätettävä siilien mentäviä rakoja, jotta ne voivat vaeltaa öisillä retkillään muutamia kilometrejä pihalta toiselle. Uudet asuinalueet on suunniteltava niin, että eläimille jää luontokäytäviä eli alueita, joilla liikenne ei vaaranna niiden liikkumista. Konservatiivikansanedustaja Oliver Colville on aloittanut vetoomuksen, joka tekisi siilistä suojellun. Hän toivoo myös, että siitä tehtäisiin kansalliseläin. Vetoomuksella on jo liki 30 000 allekirjoittajaa.

Aamulehti 5.4.2016: Otsikolla Myrkynlevittäjiä yritetään kiinni kansalaisvoimin toimittaja Juha Sihto Facebookiin perustetusta eläinten ystävien Myrkyttäjät kiinni -ryhmästä, joka lupaa 500 euron palkkion sille, joka antaa vihjeen, joka johtaa ensimmäisen myrkkysyöttien levittäjän tuomioon. Ryhmässä on n. puoli tuhatta jäsentä. Ryhmän perustaja Kangasalla asuva pitkän linjan koiraharrastaja Mari Lahtinen kertoo, että joka puolelta maata tulee viestejä luontoon kylvetyistä vaarallisista makupaloista, joiden sisälle on pantu neuloja, lasia, rotanmyrkkyä ja lipeää. Mari on huolissaan myös siitä, etteivätkö myrkkyjen levittäjät ymmärrä, että vaarassa ovat myös esim. lapset, linnut ja siilit. Lahtinen antaa yksinkertaiset ohjeet, miten myrkkysyöttien kanssa tulee menetellä: tee ilmoitus poliisille, jos näet jonkun levittävän myrkkyä luontoo. Ota mahdollisesta myrkyttäjästä valokuva, kerää syötit ja vie poliisille tutkittavaksi. Jos epäilet lemmikkisi syöneen myrkkyä, ota heti yhteys eläinlääkäriin.