2.8.2022

► Länsiväylä 13.12.2017 (näköislehti s.10), Luonto, Leena Koivisto: Martan syksy on ollut uneton: Vantaan Varistossa siilejä hoitava Kirsi Vettenranta on huolissaan siilien hereillä olosta. Miinuksesta muutamaan plusasteeseen poukkoileva sää on häirinnyt siilien talviunille asettumista. Siitä ovat kärsineet myös Vettenrannan rakentamassa talvipesässä köllivät Martta, Mauri ja Taavi...

► Lappeenrannan Uutiset Paikalliset 1.11.2017: Siili sai kynttiläillallisen Imatralla – Pariskunta loihti foliosta pöytähopeat. Pariskunta päätti tarjota siileille hienomman ruokailukokemuksen...

► Helsingin Uutiset Puheenaihe 15.10.2017, Crista Lassfolk-FeodoroffCrista Lassfolk-Feodoroff: Miten siilin elämää voi helpottaa kotipihallaan? Kun siili ilmestyy kotipihaan, moni miettii, miten sen elämää voisi ihminen helpottaa. Siiliasiantuntija ja Siilikiikarissa.fi - sivuston ylläpitäjä Tiina Kinnunen antaa asiantuntijana vinkit siilin ja ihmisen toimivaan yhteiseloon.

► SUOMEN LUONTO 7/2017 UUTISET 6.10.2017, JUHA VALSTE: Siilin syksy. Siili tarvitsee ennen talvihorrosta paljon ruokaa ja hyötyy sille rakennetusta pesälaatikosta.

► IltaLehti 30.9.2017, Johanna Mattinen: "Koiranulkoiluttaja pelasti siilin pikkupoikien rääkkäykseltä Joensuussa - eläinsuojeluyhdistys huolissaan lasten väkivallasta. Paikalle sattuneen koiranulkoiluttajan kävellessä ohitse pojat pakenivat paikalta. Koiranulkoiluttaja kuljetti siilin ystävälleen, joka edelleen vei siilin Susirajan eläinkotiyhdistyksen hoiviin. Tyttösiilillä todettiin vammoja päässä, jalassa ja selässä sekä katkenneita piikkejä. - Meillä oli onneksi kissojen leikkauspäivä, joten saimme siilin nopeasti hoitoon. Siiliä nesteytettiin, lämmitettiin ja sille annettiin kipulääkettä. Eilen vielä näytti siltä, ettei se selviä. Yön yli kuitenkin se on jaksanut ja tänään ollut paljon virkeämpi, puheenjohtaja Hanne Ihanus kertoo. Nyt siili on toimitettu hoitopaikkaan eläinkotiyhdistyksen toimesta. - Vielähän sitä tietysti ei voi sanoa jääkö siili henkiin, mutta toivon mukaan tilanne on nyt normalisoitumassa, Ihanus kertoo. "Lasten kuuluu oppia" Eläinkotiyhdistys aikoo tehdä tapauksesta tutkintapyynnön poliisille. Myös paikallinen koulu on luvannut auttaa tapauksen selvittämisessä. - Lasten kuuluu oppia, että teoilla on aina seuraamuksia, vaikka he eivät olekaan rikosoikeudellisesti vastuussa, Ihanus perustelee. Ihanuksen mukaan samalta alueelta löytyi 1,5 viikkoa sitten kuollut siili. - Vähän sellainen fiilis, että näinköhän oli ensimmäinen pahoinpidelty. Mutta tätä asiaa ei pystytä varmistamaan, kun ei ole ruumista toimitettu avaukseen. Väkivalta huolestuttaa: Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto kertoi toukokuussa lasten ja nuorten väkivaltaisen käytöksen lisääntyneen luonnoneläimiä kohtaan. Erityisesti urbanisoituneet siilit ja loukkaantuneet linnut joutuvat usein lasten väkivallan kohteeksi. Susirajan eläinkotiyhdistyksen puheenjohtaja toivoo, että koulut ja vanhemmat ottaisivat asian puheeksi lapsille. - Valistuksen kauttahan se asia lähtee. Nyt on sopivasta tulossa eläintenviikko ja teemana ovat luonnonvaraiset eläimet, niin toivottavasti asiasta puhuttaisiin koulussakin. Myös kansalaisrohkeutta tarvitaan. - Pari vuotta sitten oli tapaus, jossa lokkia kohdeltiin väkivaltaisesti. Tilanne päättyi kun kaksi huomattavasti pienempää neitokaista puuttui tilanteeseen ja lokki selvisi hengissä. Eläinkotiyhdistys päivitti perjantaina siilin tapauksesta Facebook-seinälleen. Asiasta revennyt someraivo hämmästytti yhdistyksessä. - Se ei tietysti ollut tavoitteena, eikä väkivalta ole mikään ratkaisu, Ihanus toppuuttelee. Siilin kaltoinkohtelusta uutisoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat."

► Suomen luonnonsuojeluliitto Uutiset 29.9.2017: Viisi tapaa auttaa siiliä. Lämmin syksy on pitänyt siilejä liikkeellä ainakin eteläisessä Suomessa. Kokosimme vinkkejä siitä, miten voit auttaa piikikästä naapuriamme...

► Kirkko ja kaupunki 26.9.2017, Pihla Tiihonen: Villi city: Siilin kohtaavalla on tuuria, sillä piikkipallojen määrä on romahtanut. Viimeisen päälle hoidetut pihat, hyönteismyrkyt ja räntäsateiset talvet ovat vieneet jopa 80 prosenttia siileistä...

► Ylä-Karjala 19.9.2017,Tuire Haverinen: Seitsemän piikkipalloa aterialla...

► Suomen Luonto 14.9.2017 Kysy luonnosta, Ilkka Koivisto: Siilille talvipesä. Olen rakentamassa siilille pesäpönttöä. Kannattaako sinne laittaa kuivia lehtiä ja heinää? Minkälaiseen paikkaan talvipesä sijoitetaan? Pitäisikö siiliä ruokkia syksyllä? Entäpä keväällä, milloin aloitan ruuan tarjoamisen?

► Helsingin Sanomat Kaupunki 2.9.2017, Noona Bäckgren: Piritorikyltti, nörtti siili vai jättilohi? Tänään ehtii vielä äänestää Helsingin ja Vantaan upeinta katutaideteostaValitse suosikkisi 15 uudesta katutaideteoksesta ja äänestä voitto omaan kaupunginosaasi tai lempitaiteilijallesi...

► Lastenkulttuuriblogi Pienten taikapiiri: Hieno tietokirjauutuus siilistä. Siilit, sudet ja oravat lempieläimiäni. Onkin mukavaa, että Tuula Nystromin kirjoittama ja Laila Nevakiven kuvittama Maahengen kustantama uutuuskirja Piikkipallo ihan pihalla käsittelee siilejä. Siilejä olen nähnyt pariin otteeseen kerrostalomme pihalla ja muutenkin tässä lähialueilla lähiössämme aina välillä...

► Siikajokilaakso, 19.8.2017: Siili on harvinaistuva puutarhurien apulainen, kirjoittaa Mervi Valjus SEY.n (Suomen eläin­suo­je­lu­yh­dis­tysten liitto ry) eläin­suo­je­lu­neuvoja. Artikkelissaan Mervi muistuttaa, miten hankalaa siilin elämä on, useimmiten syynä siihen on ihminen...

► Kymen Sanomat 17.8.2017, Henri Pitkänen: Sulkapalloverkkoon sotkeutunut siili pelastettiin Haminassa. Kymenlaakson pelastuslaitos kävi suorittamassa sillinpelastusoperaation torstai-iltana Haminan Ojatiellä. Siili oli takertunut siimamaiseen sulkapalloverkkoon omakotitalon pihamaalla, eikä se päässyt liikkeelle. Pelastuslaitoksen mukaan talon omistajat olivat yrittäneet irrottaa siiliä ensin omatoimisesti, mutta eläin oli ollut todella tiukasti kiinni ja he päätyivät pyytämään apua pelastuslaitokselta. Siili saatiin lopulta irti maassa olleesta verkosta saksien ja muiden apuvälineiden avulla. Se ei vahingoittunut, ja vaikutti pelastusoperaation jälkeen hyvävoimaiselta...

► Tamperelainen Paikalliset Ympäristö 17.8.2017, Petteri Mäkinen: Siilit ovat joutuneet Hervannassa ilkivallan kohteeksi jo useampaan kertaan tänä kesänä. Eilen eläinlääkärin kautta SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton vapaaehtoiselle päätyi siili, jonka kaulaan oli kiristetty naru. – Siili ei ollut sotkeutunut naruun vahingossa, vaan se oli vedetty kaulan ympärille ja kiristetty, kertoo alueella luonnonvaraisista eläimistä vastaava Hanna Al-Saedi. Pahasti sokissa ollutta siiliä oli hankala hoitaa, sillä se oli vetäytynyt niin tiukasti kerälle. – Nukuin se vieressä makuupussissa autotallissa koko yön ja varmistin, että se hengittää, kertoo Al-Saedi. Muutama viikko sitten Al-Saedille päätyi kokonainen siilipoikue, joiden emo ja yksi poikanen oli surmattu lyömällä ilmeisesti kivellä päähän. Neljä poikasta on edelleenkin Al-Saedilla hoidossa. Al-Saedi ei ole vielä varma, ehtivitkö poikaset voimistua niin paljon, että ne voisi päästää takaisin luontoon ennen talvea. – Jos tekijä jää kiinni, seuraa perässä mehevä lasku, vaikka jättäisin työtuntien laskuttamisenkin pois. Hoidon jälkeen siilit päästetään takaisin luontoon pääsääntöisesti sinne, mistä ne on löydettykin. – En palauta näitä eläimiä Hervantaan. En ymmärrä, mitä siellä oikein tapahtuu. Tämä ei ole vain pikkulasten kolttosia, puuskahtaa Al-Saedi...

► Keskisuomalainen 15.8.2017, Tietokirjat, Sari Toivakka: Ei pelkkä lyllertäjä - piikkipallo osaa juosta, kiivetä, tuhista ja ilmehtiä kuin ihminen. Toimittaja Sari Toivakka esitteli Tuula Nyströmin kirjoittaman ja Laila Nevakiven kuvittaman lasten tietokirjan Piikkipallo ihan pihalla. Samalla hän haastatteli kirjoittajaa siilin elintavoista. Nyström halusi tehdän helppolukuisen siilikirjan, jossa faktat ovat kohdallaan. Samalla hän kehotti suomalaisia huolehtimaan rakkaasta piikkipallostaan ruokimalla sitä ja tekemällä sille talvipesiä. (Ks. Etelä-Suomen Sanomat 5.9.2017)...

►Satakunnan Eläinsuojeluyhdistys ry 13.8.2017: Siilin talvipesä talkoot 13.8.2017 Tule nikkaroimaan siilille talvipesä.

► Iltalehti, Kotimaa 6.8.2017: Siili putosi sadevesikaivoon – apu tuli palomiesten käärmepihdeillä. Pullea siili putosi omakotitalon sadevesikaivoon ja vietti osan sunnuntai-iltapäivää noin metrin syvyisessä vankilassaan Orimattilassa.Vapaus siilille koitti, kun Herralan VPK:n yksikkö Hollolasta toi avun ja nosti siilin käärmepihdeillä takaisin maanpinnalle. Onnistunutta pelastusoperaatiota johti VPK:n päällikkö Roope Pimiä.
– Kaivon putki oli ahdas ja pullea siili täytti sen kokonaan. Siili oli noin metrin syvyydessä, hän kertoo...

► Helsingin Uutiset 6.8.2017: Mitä pihalla viihtyvälle siilille kannattaa syöttää? – Tutkija vastaa. Sanna Lehtosen pihalle ilmestyi kaksi siiliä, ja lopulta mukana oli pikkusiili.
– Ryhdyttiin syöttämään, katsoin netistä, mitä siilit syövät. Hyvin on maistunut, ja tulevat joka päivä kello 23 ruokailemaan, kertoo tytär Saara. Kun pikkusiili on vielä pieni, kadun varteen perhe askarteli pahvista siilivaroitusmerkin.
– Vaikka ei se paljon ehkä auta, ehkä merkkejä pitäisi olla enemmän, tuumii Sanna Lehtonen. Siilivaroitusmerkkejä on ilmaantunut lisää. Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Harri Heinonen pitää ilmiötä merkkinä siitä, että siilejä riittää edelleen, ehkä jopa entistä enemmän. Heinonen toimii Riihimäellä ja tuntee erityisesti sen alueen. Siilejä tutkinut Heidi Kinnunen Helsingin yliopistosta ei usko, että siilikannat olisivat tänä vuonna erityisesti kasvaneet. – Kosteus toki helpottaa niiden elämää, kun etanoita ja matoja eli ravintoa on liikkeessä. Kuivuus voi olla rankkaa, jos juotavaa ei löydy. Silti siilin suurin vihollinen on talvi. Siilikannan koon ratkaisee siilien selviytyminen talven yli. Lihavat selviävät laihoja paremmin. Hyvät talvehtimispaikat olisivat tarpeen liikennemerkkien lisäksi, hän muistuttaa. Suomessa ei ole Kinnusen mukaan nyt tekeillä siilitutkimusta. Siili on rauhoitettu laji, ei kumminkaan uhanalainen. Siilin poikaset syntyvät yleensä juhannuksen tienoilla. Naaras imettää ja huolehtii niistä kuukauden päivät, jonka jälkeen poikaset saavat tulla toimeen omillaan. Päivänsä siili nukkuu päiväpesässä, joita voi olla useita pitkin reviiriä. Siili on yöeläin, ja tottuu varsin nopeasti ihmisten tarjoiluun, jos tarjolla on sille sopivaa ruokaa. Siilejä voi ruokkia keitetyllä kalalla ja teollisella kissanruoalla, joka ei sisällä paljon viljaa. Siilit saavat viljasta vatsavaivoja. Myöskään maitoa ei saa antaa, sillä sekin aiheuttaa ripulointia ja vatsanpuruja. Ruokinnasta on eniten (hyötyä) loppukesällä, kun ne keräävät vararavintoa talvihorrosta varten...

► Helsingin Uutiset, Puheenaihe 6.8.2017, Don Lehtinen: Kuvat: Joutuivatko nämä siilit niittokoneen silpomiksi? "Ei ole kyllä kitumaan jäänyt". "Etelä-Suomen Mediaan yhteyttä ottanut lukija törmäsi viime maanantaina 31. heinäkuuta kello kahden jälkeen surulliseen näkyyn, kun Espoon Niipperissä olevan kevyenliikenteen väylän varresta löytyi ensin yksi ja sitten toinen kuollut siili. Siilit löytyivät muutaman sadan metrin päästä toisistaan. Lukija epäilee, että siilit ovat joutuneet tien varressa olevaa kasvustoa lyhentävän niittokoneen uhreiksi.
– Eikö niittokorkeutta voisi nostaa sen verran, että säästyttäisiin tarpeettomilta eläinuhreilta? lukija ihmettelee. Lukija muistuttaa, että luonnonvaraisten siilien määrää Suomessa ei tiedetä tarkkaan. Arvioiden mukaan siilien määrä on vähenemässä. Eduskunnassa on myös keskusteltu, pitäisikö siilit luokitella uhanalaisiksi.
Espoon kaupungin kaupunkitekniikan keskuksen kunnossapitovalvoja Helena Tschokkinen on ilmeisen harmissaan siilien kuolemasta. – Emme missään nimessä halua, että siilejä kuolee. Olemme todella pahoillamme tapahtuneesta, Tschokkinen sanoo. – Tämä on ensimmäinen minun urallani tietoon tullut tapaus. Niittokone tekee aika selvää niistä eläimistä. Tschokkisen mukaan siilin jääminen niittokoneen alle on mahdollista, mutta erittäin harvinaista. Hän epäilee, että siilit ovat kuolleet jo ennen niittokoneeseen osumista. Niittokoneen kuljettajan on mahdoton nähdä siiliä, joka liikkuu 0,5–1 metriä korkeassa heinikossa. Muut eläimet, kuten hiiret, myyrät, kanit ja käärmeet lähtevät nopeasti karkuun kovaäänistä ja maata tärisyttävää konetta. Siili on kuitenkin hidas, joten se voidaan katsoa kuuluvaksi riskiryhmään. Korkeassa heinikossa sen liikkuminen voi myös olla tavallista vaivalloisempaa. – Eniten minua lohduttaa se, että siili ei ole kyllä kitumaan jäänyt, Tschokkinen sanoo..."

► Finnish culture through children's books (blogi): "Spikeball outside. Tuula Nyström 2017: Piikkipallo ihan pihalla, Illustrations by Laila Nevakivi. Very educational book about hedgehogs. The book shows how to build a winterhouse for hedgehogs, what to feed them. Hedgehogs are rare to bee seen, mostly because they move after sunset. The only time I have seen a hedgehog, is when they have been hit by a car. I wonder, if I make a a winter house, will the hedgehogs come? And even if I follow instructions, will the houses be safe for them? Will my eagerness to help hedgehogs some way harm hedgehogs, because I cannot think of all scenarios, what could happen?"

► Lastenkulttuurin vinkkari, Kari Vaijärvi: Limaa, myrkkyä, haisua ja muuta Suomen luontoa, 29.7.2017: "...Vierelle on jopa turvallisen rauhaisaa esitellä siilin kosiomenoja mainiosta Tuula Nyströmin Piikkipallosta ihan pihalla (Maahenki). Vahvin uros sielläkin jyllää, mutta asiallinen teksti asettaa asioita ymmärrettävästi kohdilleen. Opas alkaa siilin keväästä ja loppuu talveen. Väliin mahtuu hauskasti tarinoiden asiasisällöstä tinkimättä perustietoja, vinkkejä, kysymyksiä ja taustoja, jopa historiaa. Perustietojen lisäksi värillisillä alustoilla kerrotaan lisää käsitellystä osiosta..."

► Nokia Uutiset Elämänmeno 25.7.2017, Jaana Hyyryläinen: Liisa ja Kauno hoivaavat pieniä siilinpoikasia talonsa ulkosaunassa – Katso video suloisten piikkipalleroiden ruokahetkestä. Pienokaiset ovat jo pulskistuneet mukavasti, ja pääsevät tällä vauhdilla pian takaisin luontoon. Tuttavan koiran kirsu niihin ensimmäisenä osui. Siellä ne hytisivät ojanpientareella, kolme pikkuruista piikkipalloa. Kovin ovat kummallisessa paikassa, mutta kyllähän ne jo pääsevät taapertamaan pesästään kohti suurta seikkailua, mietti koiran omistaja. Eiköhän äiti tule kohta hakemaan ne kotiin. Koiran omistaja puheli siilinpoikasista Liisa ja Kauno Mäenpäälle, näiden talon vierestähän koira oli löytönsä tehnyt. Jonkin matkan päästä tieltä oli löytynyt myös liiskaantunut aikuinen siili, mutta eihän sukusiteestä voitu millään saada varmuutta. Seuraavana päivänä Mäenpäät lähtivät kurkistamaan, joko pienet olisivat läksineet kohti kotia. Siellä ne kuitenkin kyyhöttivät, samoilla sijoillaan. Nyt niitä tosin oli enää kaksi, ja Mäenpäät päättivät ottaa ne hoiviinsa. Sellaiseen vaaranpaikkaan, missä niittokonekin jyskyttää pitkin piennarta, niitä ei raaskinnut jättää. Mutta miten sellaisten kanssa pitäisi toimia? Digitaalisen keittiövaa'an lukema kertoi, että toinen poikasista painaa 80 grammaa, toinen kymmenen grammaa enemmän. Syödä ne eivät osanneet, ja löytöeläinkodistakin uskottiin, etteivät ressukat siitä enää tokene. Yrittää toki voi, jos tahtoo, sillä siili on hyödyllinen hyönteissyöjä ja ne käyvät vuosi vuodelta harvinaisemmiksi...

► Iltasanomat, Kotimaa, 20.7.2017, Pietari Koskinen: Siilit ovat katoamassa Suomessa? Asiantuntija listaa syitä: kettujen katalat konstit, pihanurmikot... Ilmaston ääriolosuhteet ovat verottaneet siilikantaa samalla kun niiden elinalueet ovat muuttuneet.Siilien katoaminen pihapiiristä on puhuttanut viime aikoina ihmisiä ympäri Suomea. Varsin harvalukuisia piikkipalloja on monien mukaan ollut varsinkin tänä kesänä liikkeellä tavallista vähemmän. Maanantaina ilmestyneessä Satakunnan Kansassalukija ihmetteli siilien katoamista pihapiiristä. Siiliasiantuntija ja Siilikiikarissa.fi -sivuston ylläpitäjä Tiina Kinnunen epäilee, että kyseessä voi olla alueellinen vaihtelu. Kylmät kelit talvella ja keväällä ovat myös voineet vaikuttaa siilien horrostamiseen sekä poikasten selviytymiseen.
– Paljon riippuu paikkakunnastakin, että miten on ollut lunta viime talvena ja millaiset horrostamisolosuhteet siileillä on ollut. Jos aiemmin pihassa käyneitä siilejä ei ole nyt näkynyt, voi se tarkoittaa, että niillä on ollut huono pesä, johon ne ovat menehtyneet, Kinnunen arvelee. Mistään kuluvan kesän villityksestä ei siilikadossa kuitenkaan ole kyse, vaan Kinnusen mukaan siilit ovat olleet katoamassa jo pidemmän aikaa...

► Yle Uutiset 10.12.2016, Antti Haavisto: Tavoitteena kilo – siiliringissä lihotetaan siilejä vapaaehtoisvoimin. Janne Klockars punnitsee pienen äreän siilin. Se olisi jo halukas vaipumaan talvihorrokseen, mutta saa siihen luvan vasta, kun on lihonut tarpeeksi...

► Suomen Luonto Uutiset 14.10.2016, Heikki Vasamies: Missä siilit? Siilikyselyymme saatiin 1100 vastausta. Lukijoiden ilmoittamista tiedoista käy ilmi missä päin Suomea siili on vähentynyt...

► MTV Kotimaa 8.10.2016: Neljä orpoa pikkuoravaa saivat kasapäin käpyjä ja tammenterhoja – Korkeasaaressa liikututtiin avusta. Korkeasaaren erikoinen avunpyyntö sai aikaan todellisen käpy- ja tammenterhovyöryn oraville. Korkeasaaren villieläinsairaala pyysi syyskuun alussa Facebook-sivuillaan ruokaa talven varalle neljälle orvolle oravanpoikaselle. Avunpyynnössä kerrottiin, että oravapoikue koostuu neljästä orvoksi jääneestä pikkukurresta. Poikasten kerrottiin olevan hyvässä kunnossa, mutta ne tarvitsevat vielä maitoa useita kertoja vuorokaudessa. MTV Uutiset pääsi tutustumaan yleisöltä suljettuun villieläinsairaalaan, jossa hoidossa on tällä hetkellä kaikkiaan yhdeksän oravaa, seitsemän siiliä ja vielä tukkasotka, kyhmyjoutsen ja sepelkyyhky..."

"...Toinen suuri potilasryhmä siilit. Villieläinsairaalan toiseksi suurin ryhmä ovat siilit, joita on hoidetaan vuosittain noin 150 yksilöä. Kaikkiaan villieläinsairaalassa on 900 potilasta, joista linnut ovat kolmanneksi suurin ryhmä. – Tänne tuodaan pieniä siilejä, joita nyt on peräti yhdeksän. Ne syövät liharuokia, kissanpurkkiruokaa, jauhelihaa, jauhomatoja ja raatoja. Ne ovat luonnossakin moniruokaisia. Osa siileistä jää tänne myös talveksi hoitoon, kertoo Vepsäläinen..."

► Oulu-lehti 8.10.2016, Susanna Eksymä: Pienet citysiilit pulassa syksyllä. "...SII­RIK­SI ris­tit­ty, pen­sa­sai­dan al­la vär­jö­tel­lyt sii­li löy­si Fa­ce­boo­kin kaut­ta ko­din Met­so­kan­kaal­la asu­van Sai­non per­heen luo­ta. Se muut­ti syys­kuun al­ku­päi­vi­nä Sai­non ri­vi­ta­lo­ko­din ko­din­hoi­to­huo­nee­seen, kor­ke­a­reu­nai­seen muo­vi­laa­tik­koon ra­ken­net­tuun pe­sään. – Sii­ri ei oli­si sel­vin­nyt elos­sa tal­ven yli il­man ih­mi­sen apua, sii­lin hoi­dos­ta pää­vas­tuus­sa ole­vat Sai­ni­on per­heen lap­set Em­ma ja Emi­lia to­te­a­vat. Van­hem­mat Anu ja Ant­ti­juk­ka Sai­nio ker­to­vat, et­tä sel­vi­täk­seen tal­vi­hor­rok­ses­ta hen­gis­sä sii­lin on pai­net­ta­va vä­hin­tään 800 gram­maa. Em­man ja Emi­li­an teh­tä­vä­nä oli siis saa­da suo­jat­tin­sa pai­no vä­hin­tään kak­sin­ker­tais­tu­maan...– TÄMÄ on ol­lut to­del­la mie­len­kiin­toi­nen pro­jek­ti. Olem­me koko per­he op­pi­neet pal­jon uut­ta, sil­lä em­me ol­leet en­tuu­des­taan ko­vin­kaan in­to­hi­moi­sia luon­to- tai eläi­nih­mi­siä. Eri­tyi­ses­ti lap­set ovat saa­neet täs­tä pal­jon iloa ja op­pi­neet kan­ta­maan vas­tuu­ta elä­väs­tä eläi­mes­tä, Ant­ti­juk­ka Sai­nio sa­noo ja kan­nus­taa mui­ta­kin tark­kai­le­maan lii­keh­din­tää pi­ha­pii­ris­sä. – Sii­li on yö­e­läin. Jos se on lii­keel­lä päi­väl­lä ja ha­keu­tuu pi­haan, se to­den­nä­köi­ses­ti on avun tar­pees­sa. Kuka ta­han­sa voi aut­taa. Se ei mak­sa pal­jon ja asi­an­tun­ti­ja-apua sii­lin lää­kin­tään, ruo­kin­taan ja muu­hun hoi­toon löy­tyy hel­pos­ti www.sii­li­kii­ka­ris­sa.fi -net­ti­o­soit­teen kaut­ta...

► MTV Katsomo Kevennykset 21.9.2016: Sauli-siili muuttopuuhissa. Siilit ovat pikku hiljaa laskeutumassa talvihorrokseen, ja tähän horroskauteen atrvitaan tietenkin hyvä pesä. Tuusulalaisella Sauli-siilillä kävi asuntomarkkinoilla hyvä tuuri. Sauli pääsi hoitoon oululaisen siilinhoitajan Seppo Pörhön hoitoon...

► Yle Uutiset Luonto 11.9.2016, Kati Jurkko: Pieni ja sairas Sonja-siili pääsi Siili-Sepon hoitoon. Myös Sauli, Raisa ja Mini K ovat oululaisen Siili-Sepon hoivissa tervehtymässä ja keräämässä lihaa luiden ympärille. Syksyn tullen siileistä huolestuneet kansalaiset ottavat päivittäin yhteyttä Seppoon, joka auttaa ja antaa ohjeita. "Viileänä ja kosteana syyskuun aamuna koira löytää pihanurmella pienessä mykkyrässä makaavan siilin. Siili on ajankohtaan nähden hämmentävän pieni. – 134 grammaa. Piikeistä päätellen se on keskikesän poikasia, mutta se on jäänyt pieneksi luultavasti siinä olevien keuhkomatojen takia, kertoo Siili-Seppo ja laittaa kylmettyneen siilimykkyrän lämpölampun alle. Yleensä keskikesän poikaset painavat syyskuuhun mennessä 500-700 grammaa. Oulun korkeudella siilin pitäisi painaa ainakin 800 grammaa selvitäkseen talven yli. Siili-Seppo eli oululainen Seppo Pörhö ja hänen Paula-vaimonsa ovat harrastaneet siilien hoitamista seitsemän vuotta. Tällä hetkellä hänen hoivissaan on jo kolme muuta siiltä. Tavoitteena on saada ne niin hyvään kuntoon, että ne pystyisivät horrostamaan talven joko luonnossa tai Sepon tai jonkun muun vapaaehtoisen hoitajan hoivissa. – Näin pienellä siilillä, joka on löytynyt nurmikolta makaamasta, on korkeintaan kymmenen prosentin mahdollisuus selviytyä, Seppo arvioi. Annamme siilitytölle nimeksi Sonja, Suomessa ja Oulussa juuri vierailleen Norjan kuningattaren mukaan. Seppo syöttää Sonjaa ruiskulla. Siilin suusta löytyi toukka ja kaksi kärpästä, joita se ole pystynyt nielemään. Ulosteessa on runsaasti keuhkomatoja ja kaksi lähes sulamatonta kärpästä. Oululainen yksityinen eläinlääkäri tutkii siilit ilmaiseksi. Sonja käytetään lääkärissä löytöpäivää seuraavana iltapäivänä. Siihen mennessä se on hyvässä ruokinnassa saanut peräti kolmekymmentä grammaa lisää painoa, ja on huomattavasti reipastunut. – Lääkäri antoi keuhkomatojen häätökuurin, nesteytyspiikin ja antibiootteja siltä varalta, että kuolevat keuhkomadot aiheuttavat keuhkoputkentulehduksen tai keuhkokuumeen, Seppo kertoo. Lääkekuuri alkaa purra ja jo seuraavana aamuna siili menee ruokakupille itse. Sonja on aluksi pipettiruokinnassa, mutta tarkoitus olisi kuitenkin mahdollisimman pian saada se syömään itse. Siilille ruuaksi sopii parhaiten kuiva ja märkä koiran- ja kissanruoka ja juomaksi vesi. – Märkäruuissa kissanruuat on parempia ja kuivaruuista suosin pentukoiran ruokaa, jonka liotan ja turvotan vedessä. Sonjan kaltaiset pienet siilit eivät enää mitenkään ehdi saavuttaa riittävää talvipainoa. Silloin Seppo tai joku muu vapaaehtoinen ottaa siilin horrostamaan luokseen. Sepon pihalla on muutama rakennettu, heinillä täytetty horrostamismökki, ja pihalta löytyy horrostamispaikkoja. – Kukaan ei ole vielä varannut paikkaa, mutta kyllä niihin syksymmällä asukkaat tulee, Seppo naurahtaa. Tervehtyneet ja tarpeeksi painoa keränneet siilit päästetään takaisin luontoon etsimään talvihorrospaikkaa. Syksyllä siiliä näkee usein, sillä niillä on kiire saada tarpeeksi ravintoa selvitäkseen talvihorroksesta. Yhteydenottoja siilistä huolestuneilta kansalaisilta tulee nyt päivittäin. – Siili on yöeläin, ja jos sen näkee etsivän ruokaa keskellä päivää, se on merkki että kaikki ei ole hyvin ja se tarvitsee apua. Keskellä pihaa makaava siili on aina avuntarpeessa, Seppo kertoo. Hänen mukaansa siilit osaavat hakeutua ihmisten ilmoille tarvitessaan apua. – Käytännössä näin syksyllä poimitaan talteen kaikki pienikokoiset alle 200-grammaiset yksilöt, ja tietysti aina sairaat ja loukkaantuneet, silloinhan eläinsuojelulaki velvoittaa ihmisiä auttamaan. Se on aina palkitsevaa, kun saa viedä siilin takaisin löytöpaikkaan. Oululaisille ja laajemminkin Suomessa Seppo on tunnettu siilien pelastaja, mutta hänen lisäkseen vapaaehtoisia on muitakin. – Siili kiikarissa-nettisivustolta löytyy auttajia. Oulussa otetaan yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen ja siellä tiedetään, ketä vapaaehtoisia auttajia täällä on. Tiedän, että tällä hetkellä on satoja siilejä vapaaehtoisten hoidossa, minunkin piirissäni kolmisenkymmentä. Yli sata siiltä hoitaneille Sepolle ja Paulalle siiliharrastus tuottaa surua silloin, kun siili ei selviä. Harrastuksen positiiviset puolet kuitenkin vievät voiton.– Pääsee arjen aherruksesta tämmöisen kivan harrastuksen pariin. Se on aina palkitsevaa, kun saa viedä siilin takaisin löytöpaikkaan, että menehän etsimään itse ruokaa.

► Iltalehti, 19.08.2016, Mirja Rintala: Siili-Sepon hoivissa on ollut jo yli sata siiliä: "Omia persoonallisuuksiaan". Oululaisen omakotitalon autotallissa tuhisee Raisa ja takaterassilla Sale. Molemmat piikkiselät ovat Seppo Pörhön hellässä huomassa niin kauan, kunnes ne ovat tarpeeksi hyväkuntoisia palaamaan luontoon. Seppo ja Paula Pörhö hoivaavat siilejä, ja niitä on ollut pariskunnan hoidossa jo yli sata.Pörhöjen rakentamissa ulkoaitauksissa on horrostanut nelisenkymmentä siiliä.Pariskunta pitää siiliä sympaattisena eläimenä, mutta sen kanssa ei saa ryhtyä liian tuttavalliseksi. Pikkuruinen Raisa ei ole ilahtunut mediahuomiosta. Se kurtistelee kulmiaan ja tuhisee äkäisesti, kun Seppo Pörhö nostaa sen kuvattavaksi. Iäkkäämpi herra Sauli eli tuttavien kesken Sale ottaa tilanteen rauhallisemmin.– Siilit ovat jokainen omia persoonallisuuksiaan. Toiset ovat hyvin rauhallisia ja säyseitä, jotkut taas stressaantuvat hoitotilanteesta täysin, Siili-Seppo tietää kokemuksesta. Kaukovainion omakotialueella asuva Seppo on hoitanut siilejä seitsemän vuotta. Hoitovuosien aikana tietämys sympaattisista eläimistä on kasvanut. Sepon hoivissa on ehtinyt käydä yli sata yksilöä, ja nelisenkymmentä yksilöä on ehtinyt horrostaa talven yli sitä varten rakennetuissa ulkoaitauksissa..."

► Suomen Luonto Uutiset 6/12, 19.8.2016, Alice Karlsson: Saako siilin ottaa lemmikiksi? Toimituksen tietoon on tullut, että luonnonvaraisia siilejä otetaan lemmikiksi, niitä lääkitään ja ruokitaan aidatulla alueella tai sisällä esimerkiksi kylpyhuoneessa. Saako näin tehdä?..

► ESS, Kotimaa 8.8.2016, Antti Jumppainen: Siilejä kannattaa nyt ruokkia. Siilejä on nyt vähän, koska moni kuoli talven ankarissa sääoloissa. Leutona alkutalvena satoi paljon vettä. joka kasteli siilien pesät ja sitten pakastui kovasti. Artikkelissa haastatellaanItä-Suomen yliopiston biologian tutkija Mervi Kunnasrantaa, joka kertoo, ettei kylmä talvi haittaa siiliä, jos pesä on kuiva ja sen päällä on lunta eristeenä. Pesän lämpötila on silloin nollan tiimoilla.

Kunnasranta toivoo että kesän poikastuotanto korvaa menetyksen. Siilikannan kasvua voi auttaa ruokkimalla niitä hyvin aikaisin keväällä, kun ne heräävät, samoin myöhemmin kesällä kun poikaset ovat lähteneet liikkeelle. Kunnasrannna mukaan siilille kannattaa syöttää kissanruokaa ja maapähkinöitä...

►Suomen Luonto Kysy Luonnosta 8.8.2016, Ilkka Koivisto vastaa: Siili on ilmeisesti huononäköinen, mutta onko se myös erittäin rento tapaus? Pihamme siilit eivät tunnu välittävän sen enempää ihmisistä kuin kissoistakaan, joiden kanssa ne monesti tallustelevat peräkanaa. Eivätkö ne näe tai kuule, vai ovatko ne vain tottuneet kissan hajuun?
Itseni ja kaikkien lajikumppaneiden puolesta minun on tunnustettava, ettemme ole useimpien eläinten hajumaailmasta tippaakaan hajulla. Siili ei ehkä ole kovin huononäköinenkään, mutta veikkaisin, että se on lähinnä likinäköinen. Mitä se kaukonäöllä tekisikään! Haju- ja kuuloaistimukset hallitsevat sen maailmaa, myös joissakin tilanteissa kosketukset. Vaikka siiliä pidetään varsin alkeellisena nisäkkäänä mitä tulee aivojen kehitykseen, niin yhtä ja toista se voi elämänsä varrella. Tottuminen on yhdenlaista oppimista ja olen varma, että kysyjän tekemät havainnot siilien kissojen siedosta kertovat juuri tästä oppimisen lajista. Julkaistu alun perin Suomen Luonnossa 6/2012"

► Lempäälän-Vesilahden Sanomat 1.8.2016, Sari Jouhtinen: Tallusteleeko sinunkin pihallasi siili? Muuttaessani rivitalokotiini en voinut edes kuvitella, miten ihania tuhisevia kesäystäviä pihalleni vähitellen kerääntyisi! Viime kesänä aloin ruokkia rappujeni alla asustelevaa siiliä. Parasta ja ravintosisällöltään luonnon ötökkäravintoa lähinnä ovat proteiinipitoiset pentukissan raksut eli kuivamuona, jota pitää liottaa monta tuntia vedessä ennen siilille tarjoilua. Kuivana raksut imevät kosteuden siilin mahalaukusta ja turvotus aiheuttaa vakaviakin suolistovaivoja. Sekaan voi murskata kuorettomia maapähkinän sydämiä ja loppukesällä voi ruokaan lisätä vähän myös rypsi tai auringonkukkaöljyä. Jos järvikalaa haluaa siilille tarjota, pitäisi kala ja perkuujätteet kiehauttaa siilille haitallisen entsyymin tuhoamiseksi. Kuten nykyään jo hyvin tiedetäänkin, on lehmänmaito siilelle erittäin haitallista. Maito aiheuttaa ripulia ja vatsavaivoja, jotka heikentävät siilin yleisvointia ja altistavat loisille ja taudeille. Siilille ei myöskään saa tarjota leipää, joka myös turvottaa vatsaa, tai suolaista ja mausteita ruokaa, vaikka näitä se valitettavasti löytää teiden varsilta ihmisten jäljiltä. Siilit ovat kovia juomaan, ja raikasta vettä olisi hyvä olla pihalla tukevassa, keikahtamattomassa kulhossa, vaikka muuten ei siilejä ruokkisikaan, sillä siilit menehtyvät useammin nestehukkaan kuin nälkään.

Viime kesän kuluessa pihaani ilmestyi toinen ja kolmaskin siili, ja kesän kuluessa pihallani ruokaili yhteensä viisitoista erilaista siiliyksilöä, tosin yhtä aikaa paikalla oli ennätykselliset kymmenen siiliä. Joku isompi urossiili saattoi olla monta viikkoa retkillään, kun taas pienemmät ja nuoremmat siilit pysyivät lähistöllä koko kesän. Ja siilit todella ovat yksilöitä! Siilin voi oppia tunnistamaan piikistön tai turkin värityksestä, liikkumatavoista, käyttäytymisestä, karvojen pituudesta ja tuuheudesta, koosta ja rakenteesta. Annoin niille kaikille nimet ja aloin tarkkailla ilta illan jälkeen niiden puuhia ja voin sanoa, että hurmaavampaa kesäseuraa ei voisi saada! Keskenään nahistelevassa nuorisojengissä tuhisivat Puhku, Nuuhku ja Tuhku, jonka myöhemmin nimesin uudelleen muhkeiden olkalihasten myötä Arskaksi. Isoimmat siilit, jotka vierailivat ahkerasti alku- ja loppukesästä, vetäytyivät talvihorrospesiinsä jo yllättävän aikaisin elokuussa...

► ESS 20.7.2016, Sonja Perkkinen: Siilinpoikaset illastivat koiranruualla Heinolassa - katso suloiset kuvat. Etelä-Suomen Sanomien ja Itä-Hämeen kuvaaja Armi Salonen ikuisti eilen yöllä suloisen kuvan siilinpoikasesta koiranruokakupissa. Äiti-siili pyörii pihassa päivittäin, ja myös poikaset ovat viime viikosta lähtien välillä näyttäytyneet Salosen pihamaalla. - Menin ulos kahdentoista aikaan yöllä hakemaan vaatteita tuulettumasta, kun huomasin, että kolme poikasta oli koiranruokakupissa syömässä. Yksi niistä oli kupin sisällä ja kaksi muuta söi reunoilta. Keskellä oleva piti muille komentoa, etteivät ne änkeä kuppiin. Yksi joi myös vesikupista, Salonen kertoo...

► Ilta-Sanomat Kotimaa 19.7.2016, Ina Kauppinen: Kuva: Ihana pikku siili paiskasi Päiville käpälää – ”Kyllä se on sulattanut sydämen”. Siilit osaavat jo odottaa metsän laidalla ruokkijaansa, tohmajärveläinen Päivi Tolvanen kertoo. Tolvanen alkoi ruokkia siilejä naapurin miehen edesmentyä.Kesäkuun lopussa Päivi Tolvanen kuuli, että naapurissa asunut mies oli menehtynyt. Mennessään ruokkimaan naapurin kissoja, pihalla oli joukko nälkäisiä siilejä – mies oli jo pitkään ruokkinut niitä. – Kun ensimmäisenä iltana menin takapihalle, laskin, että siinä oli kahdeksan siiliä. Kaikki olivat siinä hänen takapihallaan odottamassa. Ajattelin, että voi pienet reppanat, kun ei ruokaa tule, Tolvanen kertoo Ilta-Sanomille. Naapuri oli kertonut pienimmän olevan kaikista kesyin. Siili lähtikin pian taapertamaan Tolvasta kohti. – Kyykistyin maahan ja laitoin käden alas ja se teki noin. Hain kameran kotoa ja, kun laitoin käden maahan, se teki noin uudestaan. ”En ollut voinut kuvitella, että siellä olisi noin paljon siilejä”Tolvaset muuttivat taloonsa noin vuosi sitten. Sinä aikana siilejä on silloin tällöin näkynyt ja Tolvanen onkin pitänyt vettä pihalla piikikkäitä vierailijoita varten. Viime keväänä Tolvanen ruokki vähän aikaa siiliä, joka oli liikkeellä jo silloin, kun lunta oli vielä maassa. Siili kuitenkin katosi jonnekin...

► HS, Tiede 5.7.2016: Siilit menestyvät kaupungissa jopa paremmin kuin maalla - Citysiilit kukoistavat, kunhan ne löytävät parturoimattomia pihoja asuinpaikoikseen. Johanna Junttilan ja Kirsi Heikkisen artikkeli kuvaa siiliä erinomaisena selviytyjänä ja sopeutujana. Ne ovat 15 miljoonan vuoden aikana sopeutuneet ympäristön ainaisiin muutoksiin, viimeiseksi kaupungistumiseen.
Siilit viihtyvät kaupungeissa erinomaisesti. Useiden kaupunkien siilikanta on jo tiheämpi kuin maaseudun, Hampurin yliopiston tutkijat kertoivat kokeellisen biologian kokouksessa Brightonissa maanantaina tutkimustiedotteessa. Tutkijat kiinnittivät siileihin lähettimiä selvittääkseen, miten kaupunkisiilit liikuskelevat kesällä ja horrostavat talvella. Kaupunkisiilien talvihorros oli yhtä pitkä ja syvä kuin maalaissiileilläkin. Näin siitä huolimatta, että niiden pesäpiilo oli usein liki tiheäliikenteisiä teitä. Kesällä kaupunkisiilit kuljeskelivat noin viiden hehtaarin alueella. Maalla niiden elinpiiri on kymmenen kertaa isompi. SUOMESSA siilien elinpiirit muistuttavat kaupungissakin tiettävästi enemmän Saksan maalaissiilien elinpiiriä. Urossiili liikkuu Suomessa keskimäärin liki sadan ja naaras 55 hehtaarin alueella, selvisi biologi Anni Raution Itä-Suomen yliopiston väitöksessä pari vuotta sitten. Urosten elinpiiri on laajimmillaan paritteluaikaan keväällä, naaraiden elinalue kasvaa syksyä kohden. ”Olemme sen verran pohjoisessa, että siili joutuu hakemaan ravintoa laajemmalta alueel­ta pärjätäkseen.” Rautio tutki siilien liikkeitä lähettimien avulla Joensuussa. Siellä siilit viettävät kaksi kolmasosaa vuodesta talvihorroksesta. MEILLÄKIN siilit pärjäävät paremmin kaupungissa kuin maalla. Siilit suosivat peltoja ympäröiviä pusikoita ja vastaavia elinympäristöjä, jotka vähenevät peltojen kasvaessa ja maatalouden tehostuessa. ”Kaupungissa on tarjolla mosaiikkimaista elinympäristöä, jossa pihat, puistot ja kaupunkimetsät vuorottelevat”, Rautio selittää...

► Hämeen Sanomat 22.5.2016: Britit heräävät siilien hätään. Albi joutui talvihorroksensa aikana punkkihyökkäyksen kohteeksi. Sisälämmöstä nauttinut 4 810 yrittää kasvaa kyllin isoksi, jotta se pääsisi vapauteen. Albi ja 4 810 ovat Basingstoken lähellä sijaitsevan HART Wildlife Rescuen villieläinsairaalaan tuotuja siilejä, joiden vapaat lajitoverit vähenevät. Sairaalan siilit kertovat syistä, joiden vuoksi Britannian siilikanta on romahtanut yli 30 miljoonasta ehkä vain yhteen miljoonaan parinkymmenen vuoden aikana.
– Siilit ovat hädässä, mutta niiden määriä on parhaimmillaankin arvioitu vain liikenteessä kuolleiden siilien perusteella, eivätkä arviot ole kovinkaan luotettavia. Sisäsiittoisuus, loiseläinvaivat, mäyrätuhot ja entistä lämpimämmät talvet ovat pienentäneet siilikantaa. Tiet ja rakennettu ympäristö estävät siilejä vaeltelemasta, eikä edes suuri määrä aina ole merkki terveestä paikallisesta siilikannasta. – Kun siilit eivät pääse vapaasti kulkemaan tarpeeksi pitkiä matkoja, ne pariutuvat sukulaistensa kanssa. Geenivirheet tulevat esille. Me näemme usein epämuodostumia, kuten käyriä piikkejä, kertoo sairaalaa johtava Charmian Greenland-Jones. Hänen mukaansa loiseläimet ovat saattaneet lisääntyä ilmastonmuutoksen vuoksi. Siilien punkkisairaudet ovat ilmeisesti yleistyneet samassa tahdissa kuin ihmisten sairastama borrelioosikin. – Näemme toisinaan punkkeja poistaessamme siileillä ihomuutoksia puremakohdissa.
Britanniassa mäyrä on siilien ainoa luonnollinen vihollinen, joten paikoitellen korkeaksi kohonnutta mäyräkantaa pidetään myös yhtenä syynä siilien katoamiseen. Britanniassa siilit synnyttävät kaksi poikuetta vuodessa, yhden keväällä ja toisen syksyllä. Erityishädässä ovat syyspoikaset, jotka eivät usein ehdi horroksen vaatimaan 600 gramman painoon (Suomessa 800 g) ennen pakkasasteita. Liian laihan siilin energiavarastot eivät riitä talvehtimiseen.
Britit ovat heräämässä siilien yhä pahenevaan hätään. BBC:n tekemän kyselyn mukaan vain 29 prosenttia maan asukkaista näki viime vuonna siilin, vuonna 2014 vielä 32 prosenttia. Siilistä on tullut eläinlaji, jonka britit haluavat kaikkein innokkaimmin pelastaa. Talvella sanomalehti Times kampanjoi voimakkaasti siilien puolesta, BBC esitti ohjelmia siilien pelastamisesta ja supermarketketju Aldi antoi osan muovikassituotoistaan siilejä suojelevalle British Hedgehod Societylle. Joillakin paikkakunnilla siilien suojelu on otettu osaksi rakennusmääräyksiä. Aitoihin on jätettävä siilien mentäviä rakoja, jotta ne voivat vaeltaa öisillä retkillään muutamia kilometrejä pihalta toiselle. Uudet asuinalueet on suunniteltava niin, että eläimille jää luontokäytäviä eli alueita, joilla liikenne ei vaaranna niiden liikkumista. Konservatiivikansanedustaja Oliver Colville on aloittanut vetoomuksen, joka tekisi siilistä suojellun. Hän toivoo myös, että siitä tehtäisiin kansalliseläin. Vetoomuksella on jo liki 30 000 allekirjoittajaa.

► Maaseudun Tulevaisuus Ympäristö 6.5.2016, Hanna Vilo: Siili oppi huonolle ruokavaliolle maitokupin äärellä. Tähän aikaan vuodesta siili tarvitsee ihmisen ruoka-apua, mutta maito ei sen herkälle vatsalle sovi. Ennen vanhaan siilille tavattiin viedä illansuussa lautasellinen maitoa tai kermaa, ja moni mieltää maidon edelleen siilin ravinnoksi. Siili on kuitenkin laktoosi-intolerantikko ja voi saada maidosta vakaviakin vatsavaivoja.

► Ilta-Sanomat Kotimaa 13.4.2017, Samuli Launonen: Uhmakas siili ei suostunut jakamaan lenkkimakkaraansa ketun kanssa – Heimo Imatralta kuvasi. Imatralaisella takapihalla tavakseen aterioiva siili haluaa syödä illallisensa yksin. Sinulla ei ole mitään asiaa tähän ravintolaan. Osapuilleen niin lienee käännettävissä ihmisten kielelle se, mitä siili viestitti ketulle keskiviikkoiltana. Kettu yritti päästä osalliseksi siilin ateriasta, mutta siili oli eri mieltä. Siili on Heimo Hellstenin, 62, takapihan kanta-asiakas. Se illastaa Hellstenin rivitaloasunnon takapihalla Imatran Sotkulammella ahkerasti. – En tiedä minkänäköistä lenkkiä hän tekee, mutta joka ilta se tuohon ilmestyy, Hellsten kuvailee. Annos on aina sama: pähkinöitä, koiran kuivamuonaa ja lenkkimakkaraa. Keskiviikkona Hellsten tarttui kameraansa ja kuvasi ikkunan kautta eläinmaailman ravintolaillallisen. Kettukin arvostaa lenkkimakkaraaMyös kettu arvostaa lenkkimakkaraa. Sekin käy takapihalla lähes päivittäin. Joskus ketulla käy tuuri eikä siili ole maisemissa. Silloin kettu saa kerrankin herkutella lenkkimakkaralla sielunsa kyllyydestä...

► Aamulehti 5.4.2016: Otsikolla Myrkynlevittäjiä yritetään kiinni kansalaisvoimin toimittaja Juha Sihto kirjoittaa Facebookiin perustetusta eläinten ystävien Myrkyttäjät kiinni -ryhmästä, joka lupaa 500 euron palkkion sille, joka antaa vihjeen, joka johtaa ensimmäisen myrkkysyöttien levittäjän tuomioon. Ryhmässä on n. puoli tuhatta jäsentä. Ryhmän perustaja Kangasalla asuva pitkän linjan koiraharrastaja Mari Lahtinen kertoo, että joka puolelta maata tulee viestejä luontoon kylvetyistä vaarallisista makupaloista, joiden sisälle on pantu neuloja, lasia, rotanmyrkkyä ja lipeää. Mari on huolissaan myös siitä, etteivätkö myrkkyjen levittäjät ymmärrä, että vaarassa ovat myös esim. lapset, linnut ja siilit. Lahtinen antaa yksinkertaiset ohjeet, miten myrkkysyöttien kanssa tulee menetellä: tee ilmoitus poliisille, jos näet jonkun levittävän myrkkyä luontoo. Ota mahdollisesta myrkyttäjästä valokuva, kerää syötit ja vie poliisille tutkittavaksi. Jos epäilet lemmikkisi syöneen myrkkyä, ota heti yhteys eläinlääkäriin.