19.2.2023
Ympäristömyrkyt
Raskasmetallit
Siili on altis erityisesti rasvaliukoisille ympäristömyrkyille, sillä ne kerääntyvät ravinnon mukana rasvakerrokseen. Kun rasvakudosta käytetään horroksen aikana, myrkkypitoisuus kasvaa samalla. Vaikka osa raskasmetalleista, kuten rauta, kupari ja sinkki, ovatkin elollisille olennoille välttämättömiä pieninä pitoisuuksina, kadmiumia, lyijyä ja elohopeaa ei tarvita. Nämä raskasmetallit vaikuttavat haitallisesti sitoutumalla useimmiten proteiiniin. Siilillä, kuten muillakin eläimillä raskasmetallit vaurioittavat tyypillisesti maksaa, munuaisia tai hermostoa.
Raskasmetallien ja arseenin kertymistä siilin piikkeihin ja karvoihin on tutkittu mm.
Flanderissa, Belgiassa. Tutkijat totesivat, että karvojen ja piikkien avulla on
helppoa ennustaa, miten paljon em. aineiden jäämiä siilin kudoksissa on.
Joensuussa on analysoitu raskasmetallien kertymiä kaupunkisiilien karvoista,
piikeistä, munuaisista ja maksasta. Vuonna 2004–2005 otetut näytteet viittaavat
siihen, että ainakin kadmium ja seleeni kertyvät siilin elimistöön. Pääosin määrät ovat kuitenkin alhaisempia kuin samantyyppisissä elinolosuhteissa elävien Länsi-Euroopassa tutkittujen siilien alkuainejäämät.
Seuraavienriista- ja talouseläinten tutkimuksissa havaittujen yhdisteiden ja
torjunta-aineiden kertymistä siilien elimistöön ei ole toistaiseksi tutkittu:
- PAH- yhdisteet eli Polysykliset aromaattiset hiilivedyt, joita syntyy orgaanisen aineen palaessa mm. teollisuudessa ja liikenteessä
- orgaaniset kloori- ja fosforiyhdisteet, joita on käytetty torjunta-aineina maataloudessa, kuten DDT ja lindaani
- teollisuudesta ja jätteenpoltosta peräisin olevat PCB-yhdisteet, joita on kertynyt luontoon ja joita löytyy useista elintarvikkeista
Kemialliset torjunta-aineet
kohteena. Siilin kannalta merkittävimpiä ovat etanoiden ja jyrsijöiden torjuntaan käytettävät aineet.
Markkinoilla on tuholaisten torjunta-aineita, jotka sisältävät joko glyfosaattia,
metiokarbia tai rautafosfaattia.
Glyfosaattia sisältä rikkakasvihävite Roundup on ollut kiistanalainen keskustelunaihe lukuisia vuosia: joko sitä pidetään kätevänä ja tehokkaana tai erittäin myrkyllisenä. Viralliset tahot eivät ole määrittäneet glyfosaattivalmisteiden käyttöä yksiselitteisen vaaralliseksi ihmiselle. Roundupin käytöstä aiheutuneista myrkytyksistä on nostettu lukuisia oikeudenkäyntejä (ks. esim. Jonathan Rosenfeld: Roundup Weed Killer Settlement Discussion: Are They For Real? sekä HS 20.4.2020 Laura Kukkonen: Suomalaistutkijat havaitsivat Roundupin vaikuttavan lintujen kehitykseen – onko kritisoitu rikkaruohomyrkky luultuakin vaarallisempaa?)
Metiokarbi kuuluu karbamaattiryhmän kasvinsuojeluaineisiin, joita on ollut Suomen markkinoilla vuodesta 1948. Torjunta-aineita alettiin käyttää yleisemmin kuitenkin vasta 1960-luvulla. Metiokarbi on erittäin vaarallista kaikille hyönteisille, linnuille ja vesieliöille (ks. esim. Mesurol).
Siilien on huomattu napsivan pihakasvillisuuden joukkoon ripoteltuja metiokarbia sisältäviä pellettejä jopa suoraan maasta. Tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, etteivät siilit todennäköisesti syö pellettejä yhdellä kertaa kuolettavia määriä. Kun siilit alkavat saada
myrkytysoireita, kuten voimakasta oksentelua ja ripulia, ne jättävät pelletit syömättä. Vaikka siili ei söisikään suoraan maasta pellettejä, vaan tuhoainetta saaneita hyönteisiä ja nilviäisiä, sen elimistöön voi kertyä suuria määriä myrkkyä. Metiokarbi vaikuttaa hyönteissyöjiin myös välillisesti hävittämällä niiden ruuaksi kelpaavat hyönteiset.
Metiokarbin vaikutukset alkavat näkyä etanassa n. 10 – 15 minuutissa. Tuona aikana etana jatkaa matkaansa normaaliin tapaan. Jopa 96 tunnin jälkeen 1/3 osa myrkytyksen saaneista etanoista tekee edelleen kuolemaa. Korkeimmillaan etanan myrkyllisyysarvo on n. 48 tunnin kuluttua. Arvo pysyy korkealla tasolla aina etanan kuolemaan saakka. Siilillä on siis runsaasti
aikaa syödä kuolemaa tekeviä etanoita. Kilon painoisen siilin tarvitsee syödä vain 19 isoa etanaa saadakseen tappavan annoksen myrkkyä. Liekö onni onnettomuudessa, mutta isot etanat eivät kuulu siilien herkkulistalle. Ne suosivat mieluummin pienempiä, 0.1 - 0.2 gramman painoisia etanoita. Pienempiä etanoita siilin tulisi syödä paljon enemmän, n. 86 kappaletta. Määrällisestihän se ei ole siilille mikään ennätysannos, onhan kyseinen etanamäärä painossa vain 17,2 grammaa ja aikuinen siili popsii vuorokaudessa esim. pelkkiä hyönteisiä yli 70 g. (ks. Siili ja etanat)
Rautafosfaattia sisältävä etanoiden torjunta-aine Ferramol on laajasti käytössä Suomessa. Etanoissa rautafosfaatti toimii häiritsemällä niiden suolistossa kalsiumin aineenvaihduntaa. Sen seurauksena etanat lopettavat syömisen ja ryömivät maan alle kuolemaan 3 - 6 päivän sisällä. Tämän hetkisten tietojen mukaan rautafosfaatin ei ole todettu olevan myrkyllistä nisäkkäille, linnuille eikä hyönteisille. Sen käyttö on sallittua myös luonnonmukaisessa viljelyssä. Siilien on käytännössä mahdotonta syödä niin paljon rautafosfaattia sisältäviä pellettejä tai etanoita, että ne menehtyisivät.
Rotanmyrkyissä käytetään veren hyytymistä estäviä aineita, kuten varfariinia. Koska syöttilaatikon reiästä mahtuvat sisään myös pienet siilit, siilejä kuolee myrkkyyn siinä missä hiiriä ja rottiakin. Välillisesti siilejä saattaa menehtyä myös, jos ne syövät myrkkyyn kuolleita eläimiä.
Raskasmetallit, teollisen tuotannon ja jätteenpolton yhteydessä syntyneet myrkylliset yhdisteet ja kemialliset torjunta-aineet ovat vain osa ympäristöömme levinneistä myrkyistä (ks. THL: ympäristömyrkyt). Olisi hyvä selvittää miten ne vaikuttavat esim. siilien terveyteen ja lisääntymiseen.
Lähde:
Muita ympäristömyrkkyjä sisältäviä tuotteita
Lisätietoa:
Iltalehti Uutiset 21.10.2021: Suomalaistutkimus: Arkinen rikkakasvimyrkky vei kimalaisten muistin – ”Emme olleet uskoa tuloksia”
Do slug pellets pose a risk to hedgehogs? (Wildlife Online)
S 20.4.2020 Laura Kukkonen: Suomalaistutkijat havaitsivat Roundupin vaikuttavan lintujen kehitykseen – onko kritisoitu rikkaruohomyrkky luultuakin vaarallisempaa?
Tutkimuksia
Dowding, Claire V. et al. (2009): Accumulation of Anticoagulant Rodenticides in a Non-target Insectivore, the European hedgehog (Erinaceus europaeus)
Rautio, Anni et al. (2010): Sex, Age, and Tissue Specific Accumulation of Eight Metals, Arsenic, and Selenium in the European Hedgehog (Erinaceus europaeus)